4. Luukku: Nukkumattia etsimässä

Viikko sitten se aloitettiin ja nyt uskallan siitä jopa jo ääneen puhua, kun niin hyvin on mennyt. Kyse on nimittäin unikoulusta. Olen aiheesta paljon lukenut ja puolen vuoden iässä sitä vähän koitettiinkin yöhulinoita rauhoittamaan. Auttoi hetkeksi, mutta sitten lähdettiin reissuUn ja taas otettiin takapakkia. Nyt sitten alkoi hulinat taas valvottamaan siihen malliin, että muutosta öihin oli saatava.

Tekniikoita on monia ja huudattamaan me ei haluttu alkaa, vaan mahdollisimman lempeästi saada Neiti viihtymään omassa sängyssä koko yö. Aiemmin meillä siis nukuttiin perhepedissä. Pinnasänkyyn vaan laita takaisin kiinni ja Neiti sänkyyn.

Meidän tekniikka on tassuttelu- ja pistäytymistekniikan yhdistelmä. Soveltaen, ei orjallisesti ohjetta noudattaen. Ohjeita unokouluihin löytyy hyvin nettiä selaamalla ja MLL:n sivuilla on hyvä koonti eritekniikoista. Tässä kuitenkin lyhyesti miten meillä unikoulu toteutettiin.

Ensimmäisenä iltana syötin Neidin normaalisti olohuoneessa iltapuuron ja leikkien jälkeen. Kello oli noin 10. Sitten kun Neitiä alkoi haukotuttaa ja hieromaan silmiä laskin hänet pinnasänkyyn ja peitto päälle. Pidin hetken kättä rintakehän päällä ja vielä kun Neiti oli rauhallinen, poistuin huoneesta. Huuto alkoi välittömästi, mutta odotin noin minuutin ennen kuin menin takaisin ja taas käsi rintakehän päälle. Ei puhetta, hyssyttelyä, eikä katsekontaktia. Taas kun rauhoittui poistuin huoneesta. Taas alkoi huuto, mutta odotin muutaman minuutin ennen kuin menin takaisin. Huuto oli lähinnä kutsuvaa itkua eikä hätääntynyttä. Taas menin rauhoittamaan Neidin, käsi vain rintakehälle, pientä silittelyä. Jälleen pois huoneesta ja vaikka itku alkoi, odotin jälleen hetken aiempaa pidempään ennen kuin menin rauhoittamaan. Neljännellä kerralla Neiti sitten jo nukahti. Aikaa meni noin 20 minuuttia. Oltiin tyytyväisiä.

Yöllä Neiti heräsi vain kerran syömään 4.30. Syötin istualtaan, jotten itse nukahda ja nostin hänet takaisin sänkyyn kun oli syönyt. Pieni protesti parahdus, kyljen kääntö ja Neiti nukahti. Olin ihmeissäni. Aamulla Neiti heräsi 8 aikaan ja sitten jo noustiin. Neiti nukkui siis n. 23.00-8.00 ja vain yksi herätys koko yönä.

Toisena yönä päästiin nukutus puuhiin jo ilta kymmeneltä ja mentiin samalla kaavalla. Rauhoittelut venähtivät vähän pidemmiksi kun Neiti päätti pitää kädestäni kiinni etten karkaa. Jo toisella rauhoittelulla Neiti nukahti ja heräsi yöllä kaksi kertaa syömään. Puoli 4  ja 6 maissa. Jälleen nukahti samantien uudestaan kun laitoin sänkyyn. Herätys klo 8.

Kolmantena yönä n. klo 22 Neiti nukahti 5 minuutissa eikä tarvinnut pistäytyä kertaakaan ja yö meni jälleen kahdella syötöllä. Aamulla herättiin taas klo 8.

Nyt kun tätä on jatkunut viikon verran uskallan jo suitsuttaa "unikoulun" onnistumista. Yhtenä aamuna Neiti meinasi herätä jo 7 aikaan, mutta otin hänet viereeni rinnalle jatkamaan unia ja herättiin sitten vasta 9 aikaan. Tämä 22-8 rytmi sopii meille hyvin ja itsekin jaksan paremmin kun ei tartte valvoa pitkin yötä. Edelleen toki herään Neidin yöllisiin parahduksiin ja ähinöihin, mutta Neiti itse vaan kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Toivotaan, että tämä vaihe nyt ainakin jonkin aikaa kestäisi. Perhepeti vaihe on kyllä meillä jo ohi. Sen verta liikkuvainen tuo lapsi on, että kukaan ei muuten nuku. Onneksi oma sänky Neidille kelpaa.

Huomattaisin vielä, että meillä tarkoitus ei ollut lopettaa yöimetyksiä vaan lähinnä rauhoittaa öitä ja saada nukahtaminen helpommaksi. Imetyksessä mennään meillä lapsentahtisesti.

Hyviä unia!