Häähumua

Eilen päästiin todistamaan, kun ystäväni ja miehensä sanoivat toisilleen "tahdon" Tampereen Finlaysonin kirkossa. Kaunis ja lämmin kesäsää kruunasi päivän. Hääjuhlaa vietettiin Litukan siirtolapuutarhan kerhotalolla lähes 100 hengen voimin. Hyvää ruokaa ja juomaa, tunnelmallinen juhlatila koristeluineen, iloinen ilmapiiri ja onnesta sädehtivä hääpari tekivät juhlista oikein ihanat ja lämminhenkiset. Kaikki viihtyivät hyvin!

Olimme juhlissa koko perheen voimin ja Neiti nautti saamastaan huomiosta. Kyllä oli hymy herkässä ja likka hyvällä tuulella. Edes väsykiukku ei missään kohtaa iskenyt, vaikkei nukkunut kuin kolmet lyhyet vajaa puolen tunnin päikyt koko päivänä. Niin paljon oli ihmeteltävää ja iloisia kasvoja, joille hymyillä.

Vihkimisen ajan Mies oli Neidin kanssa puistossa kärryttelemässä Neitiä unille. Samaan aikaan minä nyyhkytin kirkonpenkissä työkavereideni kanssa onnen kyyneleitä, kun hääpari sai toisensa ♥ Ai miten niin äitiys tekee herkäksi! Varsinkin kun olen muutenkin aina ollut helposti liikuttuvaa sorttia.

Alkuillasta Vaari tuli hakemaan Neidin kotiin yöunille. Saatiin sitten Miehen kanssa juhlia muutama tunti ihan aikuisten keskenkin. Teki kyllä hyvää! Ensimmäinen kerta lähes 5 kuukauteen. Pääsin vaihtamaan kuulumisia ystävien kanssa ja vähän rentoutumaan. Tiesin, että Vaari kyllä pärjää Neidin kanssa, vaikka pelkäsinkin, että ilta saattaa mennä itkuksi. Neiti kun on tottunut, että minä aina nukutan. Myös pullosta juonti yöaikaan on uusi juttu. Neiti oli lähes heti nukahtanut autoon ja herännyt hetkeksi itkemään sänkyyn siirrettäessä. Oli kuitenkin nukahtanut uudelleen itsekseen ja nukkunut sikeästi lähes siihen asti, kun Miehen kanssa puolen yön jälkeen kotiuduttiin. Sopivasti yösyötölle. Uskalletaan siis tulevaisuudessakin Neitiä jättää hoitoon muutamaksi tunniksi. Kiitos appiukolle ♥

Juhla-asuna Neidillä oli kesäinen kukkamekko, kirppislöytö. Koko on 74 eli kasvunvaraa on vielä reilusti. Malliltaan mekko on todella kätevä, koska ei näyttänyt yhtään ylisuurelta ja saattaa hyvinkin mennä vielä ensi kesänäkin legginssien tai sukkahousujen kanssa. Illan viiletessä puin Neidille vielä kevyen neuletakin hartioita lämmittämään. Itselläni oli Mamalicius-merkin imetysmekko, jossa on kätevä vetoketju edessä imetystä helpottamaan. Hieman meinasi vaan tulla kiiru kotoa lähtiessä, kun tuntia ennen lähtöä päätin vielä alkaa kaventamaan yläosaa istuvammaksi. Hyvä tuli!

Juhlapaikka oli koristeltu todella tyylikkäästi valoilla ja kukilla. Yksinkertaista ja kaunista. Parin some-aktiivisuus näkyi tietysti myös häissä. Taisipa morsian päivittää uuden sukunimen Facebookkiin jo kirkosta ulos astuttaessa :D

Onnea tuoreelle avioparille!

Ensimmäisiä maisteluita

Maanantaina tuli Neidille 4 kk ikää täyteen ja heti loppuviikosta päätettiin aloitta kiinteiden maistelu. Mitään ravitsemuksellista syytä meillä ei tähän ollut, sillä Neiti on kasvanut tasaisesti omalla käyrällään koko ajan ihan täysimetyksen voimalla. Lähinnä äitiä ja isiä kiinnosti aloittaa makukokeilut.

Ensimmäisenä makuna meillä oli neuvolan suosituksen mukaisesti bataattisose. Eihän siitä masuun asti varmastikaan vielä mitään mennyt, mutta maisteltiinpahan ainakin. Lähinnä kieli työnsi ruuan ulos suusta, mutta tämähän on aluksi normaalia, koska imettäessä kielen liikkeen suunta on päinvastainen kuin syödessä. Tämä ei siis vielä kerro siitä tykkääkö vauva jostain mausta vai ei. Bataatti kuitenkin on sen verta makea vihannes, että luulisi sen hyvin maistuvan, kunhan löytää oikean osoitteen ja päätyy kunnolla suuhun asti. Hieman kyllä oli Neidillä ilme välillä epäilevä, mutta reippaasti aina aukesi suu, kun lusikka lähestyi :)

Bataatista on helppo tehdä sosetta, sillä se kypsyy nopeasti ja soseutuu helposti. Me käytettiin tehosekoitinta, mutta olisi varmasti mennyt haarukallakin hienoksi. Soseeseen lisäsin hieman korviketta, että saatiin siitä hieman juoksevampaa ja pehmensihän se hieman makuakin. Parista bataatista tuli sosetta aika paljon, joten pakastin sitä jääpalamuottiin, josta valmiit kuutiot on helppo ottaa yksi kerrallaan jääkaappiin sulamaan makuannoksiksi.

Lusikkaan Neiti on tottunut jo D-vitamiinien annossa ja sitä olisi kovasti pitänyt päästä räpeltämään. Täytyykin varmaan antaa likalle oma lusikka toiseen käteen ja itse koittaa toisella osua suuhun. Lisäksi voisi olla aiheellista käydä ruokalappu ja astia ostoksilla. Mitään ruokailuvälineitä meillä ei Neidille vielä ole ja Tupperin pikkulusikkakin on Anopilta lainassa.

Jotain tämmöistä olisi mielessä:

Kuva: Hyväntuulenpuoti.fi

Kuva: Ikea.fi

Myös tällainen kunnon suoja ruokatahrojen varalta täytyy hankkia.

Kuva: Lastenturva.fi

Heti alusta meillä syödään pöydän ääressä keittiössä, vaikkakin Neiti vielä lattialla sitterissä istuukin eikä pääse pöydän ääreen. Tämä onkin ehkä enemmän meidän vanhempien pöytätapojen opettelua varten. Ettei mennä sitten tulevaisuudessakaan esim. olkkarin sohvalle syömään.

Nyt kun bataattia on mässäilty pari päivää, siirrytään porkkanaan ja ensi viikolla perunaan. sitten voidaankin jo alkaa tehdä niistä erilaisia yhdistelmiä ja tuoda mukaan uusia makuja. Perunan tärkkelys voi aiheuttaa vatsanväänteitä, joten ihan hirveästi ei sitä viitsi heti alkuun antaa. Lisäksi peruna ei oikein yksistään pakastettuna pidä rakennettaan, vaan sitä kannattaa sekoittaa johonkin muuhun makuun ennen pakastusta.

Hyvää alkavaa viikkoa!