Ihana kamala odotusaika ♥

Yritäppä tässä hakea sitä euforista olotilaa, jonka pienen odotus toisi tullessaan, kun joka toinen potku tuntuu rakossa tai keuhkoissa, liikkuminen on tukalaa, jopa kivuliasta. Ja itseasiassa istuminenkin. Väsyttää, kolottaa, ummettaa. Mutta kuitenkin... Kun se pieni kesken päivän askareiden potkuttelee ja silittelet masua typerä hymy kasvoillasi. Olet onnellisempi kuin koskaan ja tunnet valtavaa rakkautta tätä pientä ihmisen alkua kohtaan, vaikkei hän ole vielä edes sylissäsi. Huoli mikä nousee pintaan kun liikkeitä ei ole hetkeen mielestäsi tuntunut ja herättelet vauvan taas potkuttelemaan. Ihan vaan, että saat taas hetkeksi mielenrauhan. Jännität ja ehkä vähän pelkäät synnytystä, ja kuitenkin odotat sitä kuin kuuta nousevaa. Vaikka toisaalta kasvava masukin on niin ihana, ettet halua siitä luopua. Ja sitten nouset sohvalta ja saat vihlovan muistutuksen, että kyllä ne liitoskivut siellä vielä ovat.

Itselläni pyörii päässä päivän aikana vaikka mitä ajatuksia liittyen raskauteen ja sen tuomiin tuntemuksiin. Välillä on kovinkin tuskaista ja välillä (onneksi useimmiten) suorastaan nautiskeleva olotila. Tätä ihmettä kun ei välttämättä pääse kokemaan kuin kerran ja valitettavan moni ei koskaan, vaikka kuinka haluaisi ja tämän onnen ansaitsisi. Mieskin välillä on kysellyt, että koska se raskauden ihana vaihe alkaa, kun ähisen ja puhisen liikkuessani tai välillä ulvahdan kivusta. Vastaan, että koko ajanmhan tämä on ihanaa, kun pitää mielessä loppupalkinnon. Kaikki on sen arvoista!

Tässä listaa vaivoista mitä raskaus on tuonut tullessaan, ja joiden takia euforia hetkittäin hieman unohtuu. Nämä ovat siis suurin osa ihan yleisiä, joskin vaarattomia vaivoja ja jotkut ehkä hieman harvinaisempia. Mutta älkää ymmärtäkö väärin. Hetkeäkään en vaihtaisi pois! ♥

Päänsärky: Alkuraskaudessa normaalia enemmän pääsärkyä, sen jälkeen ei oikeastaan ollenkaan.

Pahoinvointi: Alkoi vasta viikolla 8 ja kesti rv 16 asti. Oksensin vain muutaman kerran, mutta koko päivän ja varsinkin iltaisin oli voimakas etova olo. Hampaiden pesu aiheutti helposti kakomisrefleksin.

Painonnousu: Paino alkoi hiljalleen nousta toisella kolmanneksella ja viimeisellä kolmanneksella räjähti. Tuli 6 kiloa 4vk sisällä (elettiin joulun aikaa :P) siteen taas rauhoittui. Nyt rv 36+2 ja + 15kg (Hui!).

Väsymys: Varsinkin alkuraskaudesta vaivasi infernaalinen väsymys. Nyt viimeisellä kolmanneksella sama, tosin myös HB arvot laskeneet vähän. Rautalisää siis syödään.

Unettomuus: Alkoi minulla joskus rv 30 tienoilla. Yöunet tämän johdosta todella pätkittäisiä. Eikä siis helpota kovaa väsymystä.

Mielialan vaihtelut: Itkuisuutta, ylen palttista onnellisuutta, kiukkua, ärtyneisyyttä ja kaikkea tältä väliltä. Itkun voi laukaista söpö koiranpentu mainoksessa tai vain turhautuminen omaan kömpelyyteen. Miestä lähinnä naurattaa kun yhtäkkiä alan itkemään ja sitten lopulta itsekin usein itken ja nauran yhtäaikaa.

Masennus: Pientä turhautumista ja alakuloa oli havaittavissa ennen joulua, kun jouduin jäämään jo viimeisen kolmanneksen alussa pois töistä. Tunsin huonoa omaatuntoa työkavereiden puolesta, jotka joutuivat tekemään minunkin työt ja samalla myös ikävöin heitä. Olin niin tottunut päivittäiseen kanssakäymiseen ihmisten parissa ja yhtäkkiä olinkin hiljaa itsekseni kotona. Onneksi tuli joulu ja nyt tammikuussa olen nähnyt paljon ystäviäni. Ja tiedän, että töissä ei enää kenenkään tarvitse tuurata minua, kun on pystytty jo varautumaan poissaoloon.

Krampit: Toisella kolmanneksella alkoi yölliset suonenvetokohtaukset, joihin onneksi magnesium-lisä auttoi lähes heti. Sitä olen nyt sitten syönyt aina kramppien ilmestyessä kuvioihin uudelleen.

Raajojen puutuminen: Viimeisellä kolmanneksella kädet saattavat helposti puutua ja jalat öisin. Selällään nukkuminen ei tee hyvää, koska vauva painaa lantion verisuonia ja hermoja.

Turvotus: Nilkat saattavat nyt loppuraskaudesta olla vähän turvonneet iltaisin, jos on tullut paljon touhuiltua päivänaikana. Vältän siis suolaa ja juon paljon vettä. (Itselleni tuli yllätyksenä, että myös alapää voi turvota.)

Närästys: Ennen raskautta en tiennyt mitä närästys on. Nyt kuitenkin kahvi, mausteiset ruuat ja vähänkin suuret ruoka-annokset aiheuttavat närästystä. Tämä on inhottavaa etenkin iltaisin, kun yrittää saada unta. Kannattaa siis suosia pieniä annoksia useasti päivän aikana.

Selkäkipu: Vaikka minulla on sukurasitteena huono selkä ja ennen raskautta vaivasi useinkin alaselkäkivut, ei näitä ainakaan vielä ole ilmennyt. Jotain hyötyä siis ollut kuntosalilla treenaamisesta. Sen sijaan lapaluiden alueella on  rv 34 asti ollut öisin voimakasta kipua/paineen tuntua, joka kyllä hellittää hieromalla kohtaa voimakkaasti.

Rintakivut/Hengenahdistus: Tämäkin vaivannut nyt ihan loppuraskaudesta, kun vauva painaa keuhkoja ja rintalastaa. Helpottaa kun riisuu kaikki vähänkin puristavat vaatteet esim. rintaliivit. Kaiken mukavinta olisi kulkea 24/7 alasti.

Liitoskivut: Jo puolessa välissä raskautta teki käveleminen vähän kipeää oikean lonkan seudulle. Rankan työviikon jälkeen rv 23 kivut alkoivat myös häpyliitoksen alueella ja iltaisin häpyluuta särki. Siitä asti kivut ovat vain voimistuneet. Kävely, kenkien laitto, istuutuminen ja siitä nousu sekä yöllä kääntyminen ja sängystä nousu tekevät kipeää.

Lihassärky: Toisella kolmanneksella oli jonkin verran lihassärkyä käsissä ja reisissä. Pahimmillaan tuntui siltä kuin olisi juossut kylmiltään 10 kilsan lenkin. monta päivää jalat tulessa, onneksi lepo auttoi.

Ummetus/ripuli: Vaihdellut voimakkaasti koko raskauden ajan. En muista koska maha olisi toiminut "normaalisti"

Ilmavaivat: Täysin kontrolloimattomia, johtuen varmaan edellisestä. Lähinnä naurattaa töristä sohvan nurkassa.

Nenän tukkoisuus: Sain rv 26 kovan flunssan, jota kesti reilu kuukauden ja tämän jälkeen on nenä ollut varsinkin aamuisin todella tukkoinen ja kuulostan nuhaiselta, vaikken muutoin olisikaan.

Nenä- ja ienverenvuoto: Samaisen flunssan yhteydessä nenäni vuosi verta varmaan ensimmäisen kerran yli 6 vuoteen. Hampaita pestessä ikenet vuotavat verta, mutta eipä siitä merkittävää haittaa ole.

Huonontunut näkö: Välillä on vaikea tarkentaa katsetta ja lukea pientä tekstiä. Huono homma varsinkin ajaessa, siksipä mies ei enää kyytiin uskaltaudukaan. Enkä kyllä muutenkaan mielelläni enää aja, koska iso masu.

Ihon/hiusten muutokset: Itselläni on iho ja hiukset lähinnä kuivahtaneet. Jonkin verran on tullut hormoni nyppyjä leuan ja suun alueelle. Voimakkainta oli puolessa välissä raskautta ja nyt rv 34 jälkeen. Kateellisena niille ketkä suorastaan hehkuvat raskausaikana. Toivotaan, että minulla imetys tuottaisi tämän hehkun.

Huimaus: Paikoillaan seisominen aiheuttaa huimausta, mutta kun tilanteen tunnistaa ajoissa on pyörtymisiltä ainakin vielä vältytty. Sitten vaan heittäydyn hetkeksi lattialle istumaan. Ehkä hieman huvittavaa kassajonossa.

Kutina: Erityisesti vatsa ja alaselkä ovat nyt viimeisellä kolmanneksella syyhynneet voimakkaasti, kun vatsanahka on venynyt ja pihalla ollut kova pakkanen. Ahkera rasvaaminen on auttanut ja ehkäiseepä samalla raskausarvilta.

Tiheä virtsaamistarve: Kyllä vessassa saa ravata. Sama homma oli alkuraskaudessa. Viime aikoina vauva on vissiin laskeutunut hieman alemmas ja painaa virtsarakkoa.

Runsas valkovuoto: Pikkuhousunsuojat ovat pakolliset käytössä, muuten olisi pöksyt ihan märkinä.

Hiivatulehdus: Onneksi vain yksi ihan alkuraskaudessa. Myös virtsaputkentulehduksilta olen tänä talvena välttynyt. Yleensä niitä on vähintään yksi per talvi,

Muutokset seksuaalisuudessa: Alkuraskaudessa olin erittäin halukas, keskiraskaudessa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ja nyt taas halut ovat korkealla, fysiikka vaan ei oikein enää anna myöten.

Karvankasvu: Muutoin karvankasvu on hidastunut, mikä on todella kiva juttu, koska sheivaamisesta itse on tullut lähes mahdotonta. Vatsalle tosin on ilmestynyt pientä kevyttä "nukkaa". Ehkäpä se on kropan keino lämmittää masua näin talviaikaan, tiedä häntä. Onneksi ovat vaaleita karvoja.

Mieliteot: Mitään kummallisia ruokahimoja ei juurikaan ole ollut. Alussa en kyllä saanut vadelma riisifruteista tarpeekseni ja muutenkin riisiruuat ovat maistuneet koko raskauden ajan. Toisella kolmanneksella vedin helposti kilon klementiinejä päivässä ja nyt loppuajasta välillä tekee valtavasti mieli limpparia, colaa erityisesti.

Muistihäiriöt: Kiusaksi asti. On todella noloa muistaa vasta puhelimen soidessa, että pitäisi olla ihan jossain muualla. Kaverit ovat joutuneet tästä kärsimään. Tai kun kaupasta ei muista sitä yhtä tärkeintä ainesosaa päivällisestä. Esim eilen unohdin ostaa kanasalaattiin kanan. kaikki muu ja vähän muutakin tuli kyllä ostettua. Sitten piti keksiä jotain muuta ja kanasalaattia syötiin vasta seuraavana päivänä, kun Mies toi töistä tullessaan puuttuvat kanafileet.

Energiapuuskat: Kovan väsymyksen lisäksi saan myös ajoittaisia energiapuuskia, joiden voimalla sitten siivoan, järjestelen kaappeja ja ollaan tehty pientä remppaa. Liittyneekö jotenkin pesänrakennusviettiin. Mies parka.

Olen kuitenkin päässyt mielestäni tähän asti aika helpolla. Ei peräpukamia, raskausarpia, suonikohjuja eikä mitään vauvan vointia vaarantavaa kuten raskausdiabetesta, raskausmyrkytystä, hematoomaa tai anemiaa. Täytyy koputtaa puuta, että näiltä vältytään myös jatkossa.

Nyt onkin hyvä käpertyä viltin alle katselemaan Netflixiä kisu kainalossa, 

kun Mies on Frisbeegolf-kisoissa. Ihan omaa aikaa :)

Kun kahdesta tulee kolme ♥

Tasan kuukausi jäljellä laskettuun aikaan. Tuolloin meitä voi jo olla kahden sijasta kolme tai sitten alkavat piinaavat loppuodotuksen päivät. Maksimissaan odotusta on kuitenkin jäljellä enää 6 viikkoa. Uskomatonta miten nopeasti aika menee. Vauvan syntymän ajankohtaanhan ei kukaan voi vaikuttaa. Tietysti kaikenlaisia vanhan kansan poppaskonsteja voi koettaa ja varmasti koitetaankin. 

Erityisesti tänään on synnytys ollut kovasti mielenpäällä. Juttelin siitä myös ystäväni kanssa, joka ilahdutti minua aamupäivällä seurallaan. On kyllä terapeuttista kun saa ääneen pohtia asiaa jonkun kanssa. Myös illalla saunassa tuli synnytys ja sen ajankohta puheeksi Miehen kanssa. Taitaa sitäkin se jo vähän jännittää. Yritin löytää tilastotietoa eri viikoilla syntyneiden määristä, mutta kovin laihoin tuloksin. Jonkin lähteen mukaan yleisin päivä olisi 40+2. Sittenhän sen näkee. Itse olisin valmis lähtemään synnyttämään vaikka heti tai viimeistään puolentoista viikon päästä kun rv 37 tulee täyteen, Lähipiirissä kaikilla ensisynnyttäjillä on mennyt sen 1-2 vk yli LA:n, eli se lienee kuitenkin todennäköisempää. Voin vaan kuvitella miten piinallisiksi päivät sen LA:n jälkeen muuttuvat. Kuinka jokaista kehon tuntemusta ylianalysoi, että "joko nyt!". Mies esitti toiveita ajankohdalle, mutta saas nähdä onko Bebe yhtä mieltä tulevan isän kanssa. Epäilen...

Ensi viikolla on aika neuvolalääkärille, jolloin ilmeisesti tehdään synnytystapa-arvio. En juurikaan pelkää synnytystä, mutta jännitän kyllä sitä ja pohdin siihen liittyviä asioita. Mietin miten kovia synnytyskivut kohdallani ovat ja miten koen ne, millaista henkilökunta on, tulemmeko hyvin juttuun, tarvitsenko kivunlievitystä, ja jos niin millaista sekä tapahtuuko mahdollisesti jotain komplikaatioita. Selviämmekö molemmat, vauva ja minä, hengissä. Toivon vain, että vauva on masussa oikein päin eikä ole liian iso. Tällöin ainakin olisi mahdollista synnyttää alateitse. Mutta jos sektioon joudutaan, niin ei siinä sitten mitään. Eletään tilanteen mukaan.

Minulla on vahva luotto Tays:sin henkilökunnan osaamiseen ja tukeen. Uskon, että kätilöt ja lääkärit kyllä kertovat mitä minun pitää tehdä ja luonto hoitaa loput. Mies on kuitenkin onneksi paikalla ja huolehtii, että asiat tehdään minun toiveideni mukaisesti, jollen itse osaa tai pysty tahtoani ilmaisemaan. Ehkä jonkin asteinen huolestuminen on kuitenkin ihan normaalia raskauden tässä vaiheessa.

Pahinta ahdistustani purin siihen, että aloin pohtimaan sairaalakassin sisältöä sekä vauvalle otettavia vaatteita kotimatkaa varten. Jonkilaiseen päätökseenkin tulin jo, ainakin ulkovaatteiden osalta.

Nyt nukkumaan ja ihmettelemään Beben iltamöyrimisiä ♥

DIY: Ruokailuryhmän muutos

Vihdoinkin se on tehty! Kiitos voimakkaan pesänrakennusvietin, sain inspiraation uudistaa ruokapöydän pinnan. Vanha, kylläkin ihan siistissä kunnossa oleva, pyökin värinen pöydän pinta on ollut "to do"-listalla jo kuukausia. Oikeastaan siitä asti kun kesällä tehtiin lattiaremontti. Tuolit maalasin valkoisiksi jo syksyllä, kun niissä ollut samainen pyökin väri alkoi tympimään.

Jalat irti ja kevyt hionta hienolla hiekkapaperilla riitti saamaan tarvittavan tartuntapinnan maalille. Ensimmäisen kerroksen vedin sudilla, mutta aika nopeasti sain todeta, että siitä jäi kamalat sudinjäljet. Toisen ja kolmannen kerroksen vetelin pienelle vaahtomuovitelalla, joka sopi hommaan oikein hyvin.

Ihan ohjeistettuja kuivumisaikoja en jaksanut noudattaa, kun oli kiire saada valmista. Menenkin näissä maalaus hommissa usein vähän oikasten, mutta ihan hyvää jälkeä on tullut. Tela onneksi tasoitti myös sudin jäljet ja tarvittaessa noihin voi vetäistä aina uutta pintaa, varsinkin istuinosalle, joka kuluu käytössä. 0,9L purkki riitti hyvin 4 tuolille. Päällipuolen maalasin neljään ja taustan kolmeen kertaan.

Sitten se pöytä. Ostettiin Bauhaussista rulla DC-Fix kalvoa, jolla päällystin pöydän. Kuoseja on tarjolla vaikka mitä ja näitä myydään myös ainakin Etolassa. 90x210cm rulla riitti hyvin meidän 70x125cm pöydän pintaan, eikä tarvinnut alkaa kohdistelemaan kuvioita tms, Väriksi halusin muuhun sisustukseen paremmin sopivan tumman puun. Myös valkoinen oli mielessä, mutta Mies ei siihen lämmennyt. Hintaa tälle isolle rullalle tuli huikeat 9,90e, eli hyvin uskalsi lähteä kokeilemaan.

Kalvo levittyi yllättävän helposti ja oli aika jämäkkää. Kaksin ehkä olisi ollut nopeampaa, mutta kyllä tuohon yhdenkin kädet riittivät. Ikkunalastalla ja mikrokuituliinalla ilmakuplat oli helppo työnnellä pois samalla kun rullasi kalvon tarrapintaa auki.

Kulmiin löytyy hyvä ohje täällä, joten en ala niistä sen enempää selittämään. Mattopuukko ja sakset olivat hyvä apuväline kulmien leikkaamisessa.

Vanha isovanhemmiltani saatu pöytä sai nyt monta vuotta lisäaikaa.

Kyllä nyt kelpaa!

Paljon ihanaa pienelle

Viime viikon lauantaina ystäväni järjestivät minulle ja Bebelle aivan ihanat Baby showerit eli suomalaisittain Vauvakutsut. Bebe sai valtavasti ihania vaatteita sekä muutaman lelun ja tarvikkeita lahjaksi. Niistä nyt hyvin kuvapainotteinen esittely.

Kimppalahjaksi saatu vaippakakku persikan sävyissä sekä upea Nordlys-lämpöpussi talvisia vaunulenkkejä varten

Housut kokoa 68, Phister & Philina

Pipa kokoa 0-2M, body ja housut kokoa 56, H&M 

Pipa kokoa 0-2M, body ja housut kokoa 56 , Lindex

Sukat kokoa 0-2M, Name It, bodyt kokoa 62, Lindex

Tennarit ja sukat vastasyntyneelle, Myyräkauppa.fi

Myyrää fanittavaa tulevaa isääkin on selvästi ajateltu :) 

Harsoja, lammashelistin, kuolahuivi, sukat kokoa 0-2M, Name It, body kokoa 56, Lindex

Tulevan äitin toivoma Pentikin pupu, pyjama kokoa 56, body kokoa 56, housut kokoa 62, Lindex 

Luhta Homen käsipyyhkeet, body kokoa 50, potkuhousut kokoa 50, Fixoni

Body kokoa 62, Lotta & Lassi

Mummin kutoma villahaalari, kuolahuiveja, Pingviini body kokoa 62, Lotta & Lassi, aurinko body kokoa 62, KappAhl

Kastehelmi purkki, kuolahuiveja, H&M, bodyja koossa 56 ja 62, Tutta sekä Mummin kutomat peitto ja "leikki"matto fleecehuovalla.

Pari pakettia tulee kuulemma vielä jälkitoimituksena. 

Kiitos vielä kaikille ikimuistoisista juhlista ♥

Vauvahömppää oikein urakalla

Paukkupakkanen ei paljon viime lauantaina haitannut, kun meillä oli koti täynnä lähimpiä ystäviäni sekä rakkaat Anoppi ja Käly, juhlistamassa meidän tulevaa pienokaista. Myös Kälyn pieni tyttönen oli kutsuilla ihastuttamassa suloisuudellaan. Minulle pidettiin siis vauvakutsut! Miehiltä oli näihin juhliin pääsy kielletty.

Pyysin syksyllä, että jos ystäväni K auttaisi minua järjestämään kutsut itselleni. Halusin olla jonkin verran itse mukana järjestelyissä, koska toivoin, että kutsut pidettäisiin meillä kotona ja en halunnut sälyttää koko vastuuta kenellekkään yksin tai että kutsuista olisi liikaa vaivaa muille. Lopulta pääsin itse kyllä todella vähällä. Mietittiin yhdessä päivä, teemavärit ja annoin listan kutsuttavista. Muut järjestelyt luotin ystävälleni, joka jälleen ylitti itsensä ♥

Naiset toivat kukin jotain tarjottavaa, nyyttäri -periaatteella. Teemavärit, minttu ja persikka, oli otettu loistavasti huomioon myös tarjottavien luonteessa. Kahvipöydän kruunu oli kyllä upea masukakku, jonka K oli itse leiponut. Raikas minttu maistui niin kakussa, kuin juustokakussa ja Domino-kekseissäkin. Pikkuleivät olivat pienten jalanjälkien malliset ja suolaistakin tarjottavaa oli riittämiin.

Koristeluissa pääsin hieman itsekin vaikuttamaan. Tilasin Hääputiikista muutamia pom pomeja, joita aseteltiin pieniin ryppäisiin sekä Quriosasta värillisiä palloja Happy lights-valosarjaan.

Juhlissa oli sopivissa määrin vapaata seurustelua, ohjelmaa ja tietysti syömistä. Pääsin tekemään "tyttö vai poika"-testin ja tuleksena olisi 66% todennäköisyydellä tyttö. Eli pitäydyn edelleen unisex-linjalla vaatteiden suhteen. Lisäksi kaikki saivat arvuutella hyvin perinteisesti symtymäpäivää, mittoja sekä antaa nimiehdotuksensa. Ihania ehdotuksia tulikin. Leikittiin myös "aasinhäntää" eli pieni vauveli piti koettaa sokkona tähdätä masussa olevan sydämmen kohdalle. Mummi vei tässä voiton. Arvuuttelimme myös sokkotestinä lastenruokien makuja. Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Lahjapöytä notkui mitä ihanampia paketteja meidän pienokaiselle. Sain salaa toivomani vaippakakun sekä vaatteita ja tarvikkeita Bebelle. Lahjoista teen erillisen esittelyn.

Hauskaa oli ja tunnelma oli lämmin ja keskusteltiin tietysti paljon lapsista, raskaudesta ja kokeneemmat jakoivat vinkkejä tulevalle mammalle. Meidän lapsella ja meillä vanhemmilla tulee olemaan kyllä aikamoinen tukiverkosto ihania ja välittäviä ihmisiä ♥ Heistä jokaisesta kiitollisena!

Rv 34+1

Hyvää alkanutta viikkoa!

Vaatteita meidän Bebelle

Olen nyt pari kertaa käynyt läheisellä lastenkirppiksellä katselemassa tarjontaa ja tyhjin käsin ei ole kummallakaan kerralla tarvinnut kotio tulla. Uutena en ole ostanut kuin yhden bodyn ja neuleen. Anoppi, joka kiertelee ahkerasti kirppiksiä, on tuonut tuliaisena muutamia kirpputori löytöjä, joista viimeisimpinä vuoden 2013(?) äitiyspakkauksen toppa-, kevyt- ja villahaalari sekä töppöset.

Vasemmalla v.2013 ja oikealla v.2015 pakkauksen haalarit, ylhäällä reiman tumput ja töppöset

Lisäksi sain tiistaina pari kassillista minivaatteita, toisen naapurilta ja toisen Miehen työkaverilta. Molemmilla oli lähinnä tytöille suunnattuja värejä, mutta koitin bongata massasta unisex-värisiä, paria super söpöä mekkoa lukuunottamatta. Meidän Beben sukupuoli kun on vielä vähän epävarmalla pohjalla. Niitä olen nyt sitten parina päivänä pyykkäillyt, jotta voin tehdä pienen inventaarion ja miettiä mitä kokoa vielä voisi tarvita. 50-56 senttisiä on kyllä varmaan jo tarpeeksi, ellei reilustikin.

Ihanan keväisiä värejä! On keltaista, vihreää, valkoista, harmaata, beigeä ja vähän vaalean punaistakin. Minkä sitä nainen itselleen voi, kun tyttölapsea lupaillaan. Jos saamme vaatteita lahjaksi, toivon totisesti, että koot olisivat lähinnä 60cm+. Harmi, jos kaikkia ei ehdi edes pitämään.

Tässä tän hetken vaatetilanne. Kyllä se hetkessä on kasvanut aika hurjiin mittoihin. Mieskin jo ihmetteli, että miten paljon voi pieni ihminen vaatteita tarvita. PALJON!

Vasrmmalla pienimmät jne. Reiman kelta-harmaa haalari on ihan lemppari

Hyvää talvipäivän jatkoa!

Uuden vuoden kuulumisia ja vähän vanhankin

Tänä jouluna päätimme Miehen kanssa olla itsekkäitä ja viettää pyhät ihan kahden kesken rentoutuen ja poissa kotoa. Päätimme jo syksyllä, että lähdetään Tallinnaan kylpylähotelliin. Ja kyllä kannatti! Rakastan perhejouluja, mutta nyt kun vietettiin viimeistä joulua kahden, oli tämä irtiotto juuri täydellinen. Lunta ei toki Eestin puolellakaan ollut, mutta kaupunki oli koristeltu kauniilla valoilla ja erityisesti Vanhan kaupungin  joulutori kyllä viritti joulutunnelmaan. Pari päivää kuluikin nopeasti kaupungilla kierrellen ja hotellin allasosastolla lillutellen, hyvää ruokaa unohtamatta. Uiminen ja kelluttelu eivät myöskään tuntuneet lainkaan pahalta liitoskipujen kannalta, toisin kuin kävely. pari kertaa mentiin pienikin matka taksilla, jotta ei olisi ollut niin tuskaista. Tapaninpäivänä kotiin palatessa oli talvikin saapunut.

Toki me perhettäkin nähtiin joulun aikaan, kun aatonaattona veimme kisut anoppilaan hoitoon ja sunnuntaina haettiin kotiin. Tuolloin vaihdettiin lahjoja Miehen perheen kanssa ja nähtiin Miehen siskon tyttöäkin.

Uusi vuosi otettiin vastaan ystävien kanssa Nokialla. Meillä onneksi kisut eivät paljon rakettien paukkeesta hätkähdä, joten uskallettiin ne jättää kotiin keskenään nukkumaan.

Mollea väsyttää kesken surffailun

Loppiaisviikko menikin nopeasti, kun saimme viikonloppuna ystäväpariskunnasta yllätysvieraita ja toinen ystäväni kävi poikansa kanssa maanantaina kyläilemässä. Mies olikin sitten loppiaisen ja loppuviikon kipeänä, joten tuli kotoiltua oikein urakalla. 

Alice tarkkailee takapihan pikkulintuja

Joulupäivänä RV 31+0

Nyt mennään pihalle tekemään lumitöitä, kun se talvi viimein kunnolla alkoi!