Hieman päivitystä liittyen Neidin masuvaivoihin, joista meiltä on kyseltykin. Nehän siis alkoivat Neidin ollessa n. 2 viikkoinen. Vähän väliä kipristeli oikein kunnolla ja ilmeestä ja äänestä oikein näki kuinka toiseen tekee kipeää. Meidän vanhempien sydäntä raastoi. Onneksi yöunet eivät tästä häiriintyneet, mutta illat olivat välillä pelkkää itkua. Erityisesti syöttöjä nuo kipristelyt haittasivat, kun kesken hyvän imun alkoi masuun sattumaan.
Ensin ajateltiin, että johtuvat varmasti D-vitamiini tipoista, jotka aloitettiin neuvolan ohjeiden mukaan juurikin silloin kahden viikon iässä, annosta pikku hiljaa ohjeen mukaan nostaen. Aluksi koitettiin helpottaa vaivoja apteekista saatavilla Rela tipoilla ja pienennettiin D-tippojen annostusta. Rela tipat sisältävät maitohappobakteereja, joiden tarkoitus on vahvistaa vaivan vielä kehittymätöntä suolistoa. Kun mitään selkeää vaikutusta ei näillä toimenpiteillä ollut, koetettiin jättää D-tipat muutamaksi päiväksi pois. Testata siis, että onko syy niissä. Eipä auttanut sekään.
Koitin myös vauvahierontaa Neidin ollessa n.1kk ikäinen. Luin monen saaneen avun hieromalla vauvan masua sekä jaloissa olevia akupisteitä. Tästä myös Anopin blogissa täällä. Aamuisin vaipan vaihdon yhteydessä ja vähän ennen nukkumaan menoa yökkärin vaihdon yhteydessä hieroskelin Neitiä, nyttemmin harvakseltaan. Neidin pitää vaan olla rauhallinen kun homma alotetaan, muutoin ei tule mitään ja tympääntyy jo alkuunsa jos on yhtään kiukkua pohjalla. En tiedä auttoiko varsinaisesti masuvaivoihin, mutta onhan hieronta rentouttavaa ja mukavaa sekä Neidille, että äidille. Meidän pieni yhteinen hetki. Löysin hyvät ohjeet hierontaan täältä. Sivuilla on myös muita hyviä hieronta ja vauvanhoito videoita.
Kun Neiti oli n. 6vk käytiin hakemassa apteekista cuplaton-tipat, joita annetaan joka syötön yhteydessä ennen syöttöä. Me ollaan käytetty näitä vain päivisin, kun koin yöllä pimeässä homman vähän turhan haastavaksi. Koin helpoimmaksi antaa tipat kun aloitin syötön. Tippoja ei tarvitse säilyttää jääkaapissa, joten ne oli meillä olkkarin pöydällä käden ulottuvilla ja näkösällä. Muutoin niitä ei olisi kyllä muistettu antaa. Aluksi annoin tippoja ahkerasti joka syötöllä muutaman viikon ajan. Kun Neiti oli n. 2 kk annettiin tippoja enää pari kertaa päivässä. Silloin kun muistin siis :) Lisäksi Neiti sai siis edelleen päivittäin D- ja Relatippoja. Cuplaton ainakin sai ilman paremmin tulemaan ulos sekä pieruna, että röyhtäyksenä. Tipat pilkkovat masussa ja suolistossa olevaa ilmaa pienemmiksi kupliksi, jolloin ne kulkeutuvat suoliston läpi helpommin. Nyttemmin ollaan annettu enää vain D-tippoja, kun Relatkin loppuivat viime viikolla. Ostetaan varmaan seuraavaksi sellaisia vitamiinitippoja, missä on samassa maitohappobakteereja.
Pikkuhiljaa masuvaivat ovat helpottaneet eivätkä ole ainakaan enää niin voimakkaita. Joskus harvoin päiväunet keskeytyvät, kun kovasti ilma kulkee masussa. Vaikea sanoa onko apu tullut näistä tropeista vaiko vähän kaikista kommervenkeistä ja myös se, että ikää on tullut lisää, on varmasti auttanut. Pikku hiljaa suolisto kehittyy. Cuplatonit kuitenkin tuntuivat vähän helpottavan ilman ulostuloa. Eikä pieruja onneksi tarvitse enää itkeä. Nyt kun Neiti on jo 12 viikkoinen ovat masuvaivat oikeastaan enää muisto vain. Onneksi tämäkin oli vain yksi vaihe, joka lopulta meni ohi. Lohdutukseksi muille vanhemmille, jotka kamppailevat vastaavien asioiden kanssa. Vauva-aikahan on täynnä erilaisia "vaiheita".
Edit: Aiheeseen mitenkään liittymättömät kuvat Neidistä tiistailta, kun oli niin lämmin ettei paljon tunikaa enempää vaatetta tarvinnut. Neidistä oli hassua kun oli varpaat vapaina ja kyllä niitä sitten kipristeltiinkin :)
torstai 26. toukokuuta 2016
torstai 19. toukokuuta 2016
Miljan päivän touhuja
Tänään on tullut touhuttua kaikennäköistä pientä. Aamulla nukuttiin koko porukka myöhään. Mies nukkui pois univelkojaan, kun on ollut pari edellistä yötä töissä. Vähän noi 15h vuorot tuppaa väsyttään. Neiti nyt muuten vaan vetelee hirsiä ilta kympistä aamu kymppiin. Mitä nyt pariin otteeseen hörppii maitoa, että jaksaa nukkua paremmin. Koitan siis itsekin nukkua mahdollisimman pitkään, kun kuitenkin tulee muutaman kerran yössä herättyä.
Aamupäivä kotoiltiin eli tehtiin kotitöitä, syötiin ja naureskeltiin Neidin kanssa. Neiti juttelee omiaan jo kovasti ja naureskelee. Samalla kädet ja jalat vispaavat vimmatusti. Elekieltäkin siis on mukana. Neidin kanssa "juttelussa" on jopa jo hieman vuorottelua, eli ensin kuunnellaan ja sitten itse ääntelee vuorostaan.
Iltapäivällä lähdettiin läheiselle Frisbeegolf radalle. Mies ja tämän veli heittelivät kiekkoa ja minä ja Neiti käppäiltiin mukana. Manduca oli nyt toista kertaa ulkokäytössä ja hienosti Neiti siinä viihtyi. Alkuun piti vähän protestoida kun ei sieltä oikein näe mitään. Mutta eipä mennyt kuin vajaa 5 minuuttia ja uni voitti. Loistava keksintö. Parhaimmillaan on vedellyt 4h päikyt Manducan kyydissä ja samalla saa itse touhuiltua kaiken näköistä, kun saa kädet vapaaksi.
Kotimatkalla poikettiin ostamaan Neidille pieni nimipäivälahja. Saas nähdä kuinka pahasti me vielä onnistutaan tuo meidän pikku prinsessa lellimään. Taas päästiin käyttämään uusia matkarattaitakin, myös ruokakaupassa niitä hyödynnettiin. Pakko tehdä niistä ihan oma postauksensa, niin intona niistä olen.
Kotiin tullessa meitä odotti ovella ihana yllätys, kun olimme saaneet kukkalähetyksen ystäväpariskunnalta. Tervehdyksenä ytimekkäästi "Haista kukkanen :)" ja hyvältähän nuo tuoksuivat!
Kotona ihmeteltiin mitä kivaa H&M:n paketista löytyi. Tilailin meinaan Neidille vähän ale-vaatteita ja itselleni parit kesätopit. Mies lähti ajelemaan pärrällä kaverinsa kanssa ja me naiset katottiin Suomen peli loppuun. Telkkari kiinnostaa Neitiä jo kovasti.
Iltaruuaksi tehtiin pitsaa ja sitten suihkuun. Neidistä suihkuttelu on ihan kivaa ja sen jälkeen unikin maittaa. Meillä mennään nykyisin jo 9 maissa nukkumaan. Tosin syvään uneen Neiti pääsee usein vasta 10 aikaan. Tässä nukuttaessa on hyvä samalla vaikka kirjoitella uutta postausta :). Josko sitä menisi vaikka vielä hetkeksi Miehen kainaloon katsomaan telkkua.
Hyvää yötä siis!
Aamupäivä kotoiltiin eli tehtiin kotitöitä, syötiin ja naureskeltiin Neidin kanssa. Neiti juttelee omiaan jo kovasti ja naureskelee. Samalla kädet ja jalat vispaavat vimmatusti. Elekieltäkin siis on mukana. Neidin kanssa "juttelussa" on jopa jo hieman vuorottelua, eli ensin kuunnellaan ja sitten itse ääntelee vuorostaan.
Omalle kuvalle on helppoa hymyillä |
Iltapäivällä lähdettiin läheiselle Frisbeegolf radalle. Mies ja tämän veli heittelivät kiekkoa ja minä ja Neiti käppäiltiin mukana. Manduca oli nyt toista kertaa ulkokäytössä ja hienosti Neiti siinä viihtyi. Alkuun piti vähän protestoida kun ei sieltä oikein näe mitään. Mutta eipä mennyt kuin vajaa 5 minuuttia ja uni voitti. Loistava keksintö. Parhaimmillaan on vedellyt 4h päikyt Manducan kyydissä ja samalla saa itse touhuiltua kaiken näköistä, kun saa kädet vapaaksi.
Kotimatkalla poikettiin ostamaan Neidille pieni nimipäivälahja. Saas nähdä kuinka pahasti me vielä onnistutaan tuo meidän pikku prinsessa lellimään. Taas päästiin käyttämään uusia matkarattaitakin, myös ruokakaupassa niitä hyödynnettiin. Pakko tehdä niistä ihan oma postauksensa, niin intona niistä olen.
Ostettiin sitten tytölle poni |
Kotiin tullessa meitä odotti ovella ihana yllätys, kun olimme saaneet kukkalähetyksen ystäväpariskunnalta. Tervehdyksenä ytimekkäästi "Haista kukkanen :)" ja hyvältähän nuo tuoksuivat!
Kotona ihmeteltiin mitä kivaa H&M:n paketista löytyi. Tilailin meinaan Neidille vähän ale-vaatteita ja itselleni parit kesätopit. Mies lähti ajelemaan pärrällä kaverinsa kanssa ja me naiset katottiin Suomen peli loppuun. Telkkari kiinnostaa Neitiä jo kovasti.
Iltaruuaksi tehtiin pitsaa ja sitten suihkuun. Neidistä suihkuttelu on ihan kivaa ja sen jälkeen unikin maittaa. Meillä mennään nykyisin jo 9 maissa nukkumaan. Tosin syvään uneen Neiti pääsee usein vasta 10 aikaan. Tässä nukuttaessa on hyvä samalla vaikka kirjoitella uutta postausta :). Josko sitä menisi vaikka vielä hetkeksi Miehen kainaloon katsomaan telkkua.
Hyvää yötä siis!
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
Neidin nimiäiset ♥
Edellinen lauantai oli meidän perheessä yhtä juhlaa kun sukulaiset ja ystävät läheltä ja kaukaa saapuivat kotiimme juhlimaan Neidin syntymää ja nimenantoa. Päivä oli pitkä, tunteikas ja olo oli kiitollinen ja siunattu. Vieraita kutsuttiin useammassa erässä, sillä pieneen kaksioomme ei kovin suurta joukkoa kerralla olisi mahtunut. Juhlat alkoivat klo 13, mutta appivanhemmat ja sisarukset tulivat jo hyvissä ajoin auttamaan viime hetken järjestelyissä. Ilman heidän apuaan olisikin allekirjoittaneella ollut hommat vielä aika lailla levällään h-hetkellä. Vaikkakaan stressiltä ei tämä mamma siltikään välttynyt.
Ensimmäiseen kattaukseen kutsuimme Miehen perheen, veljeni, isovanhempamme sekä Miehen tädin. Pyysimme ystäväpariskuntaa, ystävääni K:ta sekä hänen puolisoaan, Neidin "kummeiksi". He iloksemme tähän tehtävään lupautuivat ja juhlivat kanssamme koko päivän aina iltaan saakka.
Juhlien ohjelma oli hyvin yksinkertainen ja ns. virallinen osuus hyvin lyhyt. Toiveenamme oli lämminhenkinen yhdessä olo ja seurustelu läheistemme kanssa, Vieraiden saavuttua Mies toivotteli kaikki tervetulleiksi muutamalla sanalla ja minä luin runon "Kun minusta tuli äiti". Ennakko-odotusten mukaisesti en kyennyt sitä kuivin silmin lukemaan, niin syvälle runon sanat osuivat ja upposivat, mutta sain kuin sainkin sen luettua kokonaan.
Tämän jälkeen Mies juhlallisesti kertoi Neidin nimen ja neiti sai onnitteluja hienosta nimestä. "Kummeille" luin myös pienen runon, jossa ilmaisimme toiveemme siitä mitä heiltä toivoimme neidin elämän varrelle.
Ensimmäiseen kattaukseen kutsuimme Miehen perheen, veljeni, isovanhempamme sekä Miehen tädin. Pyysimme ystäväpariskuntaa, ystävääni K:ta sekä hänen puolisoaan, Neidin "kummeiksi". He iloksemme tähän tehtävään lupautuivat ja juhlivat kanssamme koko päivän aina iltaan saakka.
Juhlien ohjelma oli hyvin yksinkertainen ja ns. virallinen osuus hyvin lyhyt. Toiveenamme oli lämminhenkinen yhdessä olo ja seurustelu läheistemme kanssa, Vieraiden saavuttua Mies toivotteli kaikki tervetulleiksi muutamalla sanalla ja minä luin runon "Kun minusta tuli äiti". Ennakko-odotusten mukaisesti en kyennyt sitä kuivin silmin lukemaan, niin syvälle runon sanat osuivat ja upposivat, mutta sain kuin sainkin sen luettua kokonaan.
Kun minusta tuli äiti
Ennenkuin
minusta tuli äiti,
tein
ja söin lämpimiä
aterioita. Minulla
oli
tahriintumattomat vaatteet.
Minulla
oli hiljaisia
puhelinkeskusteluja.
Ennen
kuin minusta tuli äiti,
nukuin
niin myöhään, kuin
halusin
enkä kantanut
huolta
siitä, kuinka myöhään
menin
nukkumaan.
Harjasin
hiukseni ja
hampaani
joka päivä.
Ennen
kuin minusta tuli äiti,
minun
päälleni ei oltu
koskaan
oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä
nipistelty pienillä
sormilla.
Ennen
kuin minusta tuli äiti,
nukuin
koko yön.
En
ollut koskaan pidellyt
kirkuvaa
lasta, jotta
lääkärit
voisivat tehdä
kokeita
tai antaa
rokotuksia.
En
ollut koskaan katsonut
itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En
ollut koskaan ollut
äärettömän
onnellinen
yksinkertaisesta
hymystä.
En
ollut koskaan istunut
myöhään
yöllä katsellen
nukkuvaa
lasta.
Ennen
kuin minusta tuli äiti.
En
ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa
vauvaa, vain sen
vuoksi,
etten halunnut
laittaa
häntä sänkyynsä.
En
koskaan ollut tuntenut
sydämeni
murskaantuvan
miljooniksi
palasiksi, kun
en
voinut lopettaa kipua.
En
koskaan ollut tiennyt,
että
jokin niin pieni voisi
vaikuttaa
elämääni
niin
paljon.
En
koskaan tiennyt, että
voisin
jotakuta rakastaa
niin
paljon.
En
koskaan tiennyt, että
rakastaisin
olla äiti.
Ennen
kuin minusta tuli äiti,
En
tiennyt miltä tuntuu,
kun
sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En
tiennyt kuinka ihanalta
voi
tuntua, kun syöttää nälkäistä
vauvaa.
En
tiennyt siteestä äidin ja
lapsen välillä.
En
tiennyt, että jokin niin
pieni
voisi saada minut
tuntemaan
itseni niin
tarpeelliseksi.
Ennen
kuin minusta tuli äiti,
En
ollut koskaan noussut
ylös
yöllä kymmenen
minuutin
välein tarkistaakseni,
että
kaikki on kunnossa.
En
ollut koskaan tuntenut
sitä
lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä
tai
tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä
tulee.
En
tiennyt, että voisin
tuntea
niin paljon...
Ennen
kuin minusta tuli
äiti
Tämän jälkeen Mies juhlallisesti kertoi Neidin nimen ja neiti sai onnitteluja hienosta nimestä. "Kummeille" luin myös pienen runon, jossa ilmaisimme toiveemme siitä mitä heiltä toivoimme neidin elämän varrelle.
Elämän
varrella sattuu ja tapahtuu
monta iloa ja murhetta matkaan mahtuu
Tälle
pienelle tahdotaan me vaan kaikkein parasta
siks toivomme, ettette
tehtävää arasta.
Ei
haluta me teiltä mitään rikkauksia pummia,
vaan perinteistä
läheistä ja oikeenlaista KUMMIA!
Jos aarteelle tälle voitte
elämää näyttää,
aikaanne ja rakkauttanne säästämättä
käyttää.
Jos
elämä joskus kauaskin vie,
ei pitkä sais olla muistamisen
tie
Ei 15 vuotta oo temppu tai taika
mut entä jos kummius
ois pidempikin aika?
Ootte rakkaita meille, vaikkette sukua
ei
tehtävä tää tarvitse virkaa tai pukua.
Pikku
Neiti on meille kalleinta maailmassa,
siks olemme tehtävää
Teille jakamassa.
Ajatuksella haluttiin Teidät tehtävään
haalia.
Voitte omalla tavallanne perinteitä vaalia.
Mut
tärkeintä on että lapsonen tää
saa rakkautta, hellyyttä ja
oppia elämään.
Lisäksi annoimme "kummeille" itsetehdyn kummitodistuksen muistoksi juhlapäivästä. Heh, liekö hormoneilla osansa, mutta liikutukselta ei voitu välttyä tässäkään kohtaa. Lopuksi lauloimme koko porukan voimin S:n säestämänä "Ihme ja kumma"-laulun. Sitten otettiin rutkasti kuvia ja siirryttiin kahvipöytään, jota Mies täydensi nostamalla neidin nimellä koristellun kakun pöytään. Neljän pintaan tuli seuraava juhlaporukka, joka koostui lähinnä tädeistä ja sedistä ja illemmalla saatiin vielä joukko ystäviä "rääppiäisiin". Siltikin herkkuja jäi vielä yllin kyllin.
Menu:
Täytekakku
Mansikka-vanilja juustokakku
Mokkapalat
Cookie Pops
Sitruunamuffinsseja
Tuulihattuja
Lohivoileipärulla
Kinkkuvoileipärulla
Lihapasteijoita
Parsakaali-fetapiirakkaa
Tarjottavaa oli sen seitsemää sorttia ja sainkin apuja Anopilta, joka teki suolaiset lihapasteijat ja feta-parsakaalipiiran sekä koristeli kauniisti voileipärullat vielä viimehetkillä. Hän oli myös korvaamaton apu muutoinkin keittiön puolella kahvitarjoilussa. Käly teki mehevät mokkapalat ja ystäväni K auttoi juhlia edeltävänä iltana voileipärullien teossa sekä koristeli Cookie popsit, jotka olin valmiiksi pyöritellyt. Kiitos teille ♥
Itse juhlakalu viihtyi hyvin milloin kenenkin sylissä, välillä nukkuen ja välillä maitoa juoden. Juuri ennen juhlan alkua meinasi tulla väsykiukku ja kohta neiti jo nukkuikin tyytyväisenä Vaarin sylissä. Hirveästi ei tämmöinen 2kk ikäinen vielä jaksa seurustella, mutta väläytteli kyllä mielellään vastahymyjä kun hänelle hymyiltiin. Välillä Neidillä oli paljonkin asiaa, jos joku vain oli kuuntelemassa. Mekkokin vaihtui puolessa välissä päivää, mutta se ei menoa haitannut.
Jatkossa taidan täällä blogin puolella edelleen puhua "Neidistä", mutta paljastettakoon nyt rakkaan tyttäremme nimikin.
Milja Laila Mariel
Etunimi on neidin oma ja Miehen keksimä. Toiveena oli suomalainen, tavallinen ja helposti lausuttava, muttei kuitenkaan liian yleinen nimi. Toinen nimi on peruja jo edesmenneenltä isoisoäidiltäni ja kolmas nimi on yhdistelmä minun ja Miehen toisista nimistä "Mari" ja "Mikael". Toivottavasti Neiti ylpeänä kantaa nimeään. Loppuun vielä petrhepotretti meidän pienestä perheestä.
Nyt nukkumaan!
maanantai 2. toukokuuta 2016
Rapakon takaa
Heräsin aamulla ajoissa ja lähdin asioille. Yövuorosta tullut Mies sai jäädä Neidin kanssa vielä nukkumaan. Lyhyeksi tosin jäivät kuulemma unet, kun neiti oli melkein heti lähtöni jälkeen räväyttänyt simmut auki, Ei väsytä enää! Ihana kun on mahdollisuus hetkeksi poistua kotoa YKSIN!
Täytyy esitellä täällä viime viikolla saapuneen yllätys paketin sisältöä. Paketti tuli oikein Amerikasta asti. Siellä asuva isäni täti, eli Neidin isoisotäti, muisti perhettämme Neidin syntymän johdosta. Ihana yllätys!
Paketissa oli tervehdyksen lisäksi vino pino kauniita vaatteita Neidille. Mahtunevat päälle vasta loppukesästä, mutta eiköhän niille käyttöä löydy. Viimeistään etelän lämmössä päästään hellemekkoja käyttämään. Tulevasta matkasta lisää jossain välissä.
Tämä päivä sujuikin muutoin aikalailla ulkona touhutessa. Neidin nukkuessa päikkyjä vaunuissa, siistin terassikalusteita tulevaa viikonloppua silmällä pitäen, silloin meinaan juhlitaan ja rankasti. Nimittäin Neidin nimiäisiä. Toivon vaan kovasti, että vieraat pääsevät paikalle, vaikka kutsut lähtivätkin vasta viime viikolla. Kiitos tästä Ifolorille. Harmittaa vieläkin, vaikka kutsut itsessään olivat ihan onnistuneet. Onneksi olimme ehtineet jo suullisesti kutsua lähes kaikki vieraat.
Hieman jännittelen saanko kaiken valmiiksi, kun tekemistä on vielä aika paljon. Mies on yövuorossa torstaihin asti, joten päivisin ei paljon Neidin kanssa touhuta. Noh, askarteluista on helppo karsia. Tarjottavista noin puolet olen delegoinut ihanille Anopille ja Kälylle, jotka lupautuivat leipomis hommiin. Lisäksi Neidin tuleva kummitäti eli rakas ystäväni K, tulee perjantaina auttelemaan viime hetken tohinoissa. Kyse ei ole ettenkö itse ehtisi ja pystyisi, mutta kun Neiti kainalossa se on vähän hankalaa :)
Myös tällaisia tuli tänään tehtyä, lauantaina selviää
(jos onnistuvat), että mihin näitä lopulta käytetään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)