Ensimmäiseen kattaukseen kutsuimme Miehen perheen, veljeni, isovanhempamme sekä Miehen tädin. Pyysimme ystäväpariskuntaa, ystävääni K:ta sekä hänen puolisoaan, Neidin "kummeiksi". He iloksemme tähän tehtävään lupautuivat ja juhlivat kanssamme koko päivän aina iltaan saakka.
Juhlien ohjelma oli hyvin yksinkertainen ja ns. virallinen osuus hyvin lyhyt. Toiveenamme oli lämminhenkinen yhdessä olo ja seurustelu läheistemme kanssa, Vieraiden saavuttua Mies toivotteli kaikki tervetulleiksi muutamalla sanalla ja minä luin runon "Kun minusta tuli äiti". Ennakko-odotusten mukaisesti en kyennyt sitä kuivin silmin lukemaan, niin syvälle runon sanat osuivat ja upposivat, mutta sain kuin sainkin sen luettua kokonaan.
Kun minusta tuli äiti
Ennenkuin
minusta tuli äiti,
tein
ja söin lämpimiä
aterioita. Minulla
oli
tahriintumattomat vaatteet.
Minulla
oli hiljaisia
puhelinkeskusteluja.
Ennen
kuin minusta tuli äiti,
nukuin
niin myöhään, kuin
halusin
enkä kantanut
huolta
siitä, kuinka myöhään
menin
nukkumaan.
Harjasin
hiukseni ja
hampaani
joka päivä.
Ennen
kuin minusta tuli äiti,
minun
päälleni ei oltu
koskaan
oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä
nipistelty pienillä
sormilla.
Ennen
kuin minusta tuli äiti,
nukuin
koko yön.
En
ollut koskaan pidellyt
kirkuvaa
lasta, jotta
lääkärit
voisivat tehdä
kokeita
tai antaa
rokotuksia.
En
ollut koskaan katsonut
itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En
ollut koskaan ollut
äärettömän
onnellinen
yksinkertaisesta
hymystä.
En
ollut koskaan istunut
myöhään
yöllä katsellen
nukkuvaa
lasta.
Ennen
kuin minusta tuli äiti.
En
ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa
vauvaa, vain sen
vuoksi,
etten halunnut
laittaa
häntä sänkyynsä.
En
koskaan ollut tuntenut
sydämeni
murskaantuvan
miljooniksi
palasiksi, kun
en
voinut lopettaa kipua.
En
koskaan ollut tiennyt,
että
jokin niin pieni voisi
vaikuttaa
elämääni
niin
paljon.
En
koskaan tiennyt, että
voisin
jotakuta rakastaa
niin
paljon.
En
koskaan tiennyt, että
rakastaisin
olla äiti.
Ennen
kuin minusta tuli äiti,
En
tiennyt miltä tuntuu,
kun
sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En
tiennyt kuinka ihanalta
voi
tuntua, kun syöttää nälkäistä
vauvaa.
En
tiennyt siteestä äidin ja
lapsen välillä.
En
tiennyt, että jokin niin
pieni
voisi saada minut
tuntemaan
itseni niin
tarpeelliseksi.
Ennen
kuin minusta tuli äiti,
En
ollut koskaan noussut
ylös
yöllä kymmenen
minuutin
välein tarkistaakseni,
että
kaikki on kunnossa.
En
ollut koskaan tuntenut
sitä
lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä
tai
tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä
tulee.
En
tiennyt, että voisin
tuntea
niin paljon...
Ennen
kuin minusta tuli
äiti
Tämän jälkeen Mies juhlallisesti kertoi Neidin nimen ja neiti sai onnitteluja hienosta nimestä. "Kummeille" luin myös pienen runon, jossa ilmaisimme toiveemme siitä mitä heiltä toivoimme neidin elämän varrelle.
Elämän
varrella sattuu ja tapahtuu
monta iloa ja murhetta matkaan mahtuu
Tälle
pienelle tahdotaan me vaan kaikkein parasta
siks toivomme, ettette
tehtävää arasta.
Ei
haluta me teiltä mitään rikkauksia pummia,
vaan perinteistä
läheistä ja oikeenlaista KUMMIA!
Jos aarteelle tälle voitte
elämää näyttää,
aikaanne ja rakkauttanne säästämättä
käyttää.
Jos
elämä joskus kauaskin vie,
ei pitkä sais olla muistamisen
tie
Ei 15 vuotta oo temppu tai taika
mut entä jos kummius
ois pidempikin aika?
Ootte rakkaita meille, vaikkette sukua
ei
tehtävä tää tarvitse virkaa tai pukua.
Pikku
Neiti on meille kalleinta maailmassa,
siks olemme tehtävää
Teille jakamassa.
Ajatuksella haluttiin Teidät tehtävään
haalia.
Voitte omalla tavallanne perinteitä vaalia.
Mut
tärkeintä on että lapsonen tää
saa rakkautta, hellyyttä ja
oppia elämään.
Lisäksi annoimme "kummeille" itsetehdyn kummitodistuksen muistoksi juhlapäivästä. Heh, liekö hormoneilla osansa, mutta liikutukselta ei voitu välttyä tässäkään kohtaa. Lopuksi lauloimme koko porukan voimin S:n säestämänä "Ihme ja kumma"-laulun. Sitten otettiin rutkasti kuvia ja siirryttiin kahvipöytään, jota Mies täydensi nostamalla neidin nimellä koristellun kakun pöytään. Neljän pintaan tuli seuraava juhlaporukka, joka koostui lähinnä tädeistä ja sedistä ja illemmalla saatiin vielä joukko ystäviä "rääppiäisiin". Siltikin herkkuja jäi vielä yllin kyllin.
Menu:
Täytekakku
Mansikka-vanilja juustokakku
Mokkapalat
Cookie Pops
Sitruunamuffinsseja
Tuulihattuja
Lohivoileipärulla
Kinkkuvoileipärulla
Lihapasteijoita
Parsakaali-fetapiirakkaa
Tarjottavaa oli sen seitsemää sorttia ja sainkin apuja Anopilta, joka teki suolaiset lihapasteijat ja feta-parsakaalipiiran sekä koristeli kauniisti voileipärullat vielä viimehetkillä. Hän oli myös korvaamaton apu muutoinkin keittiön puolella kahvitarjoilussa. Käly teki mehevät mokkapalat ja ystäväni K auttoi juhlia edeltävänä iltana voileipärullien teossa sekä koristeli Cookie popsit, jotka olin valmiiksi pyöritellyt. Kiitos teille ♥
Jatkossa taidan täällä blogin puolella edelleen puhua "Neidistä", mutta paljastettakoon nyt rakkaan tyttäremme nimikin.
Milja Laila Mariel
Etunimi on neidin oma ja Miehen keksimä. Toiveena oli suomalainen, tavallinen ja helposti lausuttava, muttei kuitenkaan liian yleinen nimi. Toinen nimi on peruja jo edesmenneenltä isoisoäidiltäni ja kolmas nimi on yhdistelmä minun ja Miehen toisista nimistä "Mari" ja "Mikael". Toivottavasti Neiti ylpeänä kantaa nimeään. Loppuun vielä petrhepotretti meidän pienestä perheestä.
Nyt nukkumaan!
Kiitos kauniista ja ikimuistoisesta juhlapäivästä teille kaikille.
VastaaPoistaPikkuiselle suloisuudelle ruusuinen polku.