Miten meillä on vauva-arki alkanut

Neidillä on nyt ikää tasan 3 vk. Päivät kuluvat todella nopeasti. Vauvaa hoitaessa ja ihmetellessä aika kuluu kuin siivillä, myös vierailijat ovat rytmittäneet päiviä mukavasti. Tällä viikolla Mies on ollut jo töissä, joten ollaan oltu Neidin kanssa illat kahdestaan. Ihan mukavasti arki alkoi, vaikka hieman jännitin Miehen töihin paluuta. Onneksi on pitkä pääsiäisviikonloppu ja viikon päästä Mies jääkin jo taas viikoksi kotiin talvilomalle.

Neiti on onneksi kiltti ja rauhallinen. Ei paljon turhista itke, joten me tuoreet vanhemmatkin ollaan saatu levätä ja rauhassa tutustua Neitiin. Samanlainen vilukissa kun äitinsä, eli vaatteiden vaihto ei oikein nappaa. Ainakaan jos pukijan kädet ovat yhtään viileät. Muutoin älähtää lähinnä nälkää tai vatsan väänteitä. Neidin ilmeitä ja äännähdyksiä on hauska seurata ja on uskomatonta miten nukkuvaa lasta voisi vain tuijotella ja ihastella tuntikausia.

Tällä viikolla alkuillasta Neitiä ovat vaivanneet vatsanväänteet. Johtuneeko viime viikonloppuna alotetuista D-vitamiinitipoista vai vaan suoliston kehittymättömyydestä. Iltaisin on siis selkeästi itkuisempi, mutta onneksi yöt menevät silti hyvin. Koitetaan nyt RELA-tippoja, että josko niillä masuvaivat vähän helpottaisivat.

Illalla on menty koko porukka nukkumaan noin puolen yön aikoihin. Ollaan koitettu tankata ennen nukkumaan menoa vähän reilummin, jotta uni maittaisi kauemmin. Öisin meillä on nyt alkuun heräilty pari kertaa syömään oikein pitkän kaavan mukaan n. 2 ja 6 aikoihin. Loppuyö nukutaankin sitten sikeästi ja aamulla heräillään vasta 10 maissa, jälleen syömään. Yleensä torkahtelen itsekin samalla kun neiti yöllä syö ja lopulta nukahtaa rinnalle. Tällä tavalla päivisin ollaan sitten molemmat jaksettu paremmin. Välillä olen koittanut nukkua päikkäreitä neidin kanssa samaan aikaan. Mies on hoitanut tarpeen vaatiessa yölliset vaipan vaihdot. Tähän on ollut onneksi harvemmin tarvetta.

Osataan meillä itkeäkin

Alkuyön Neiti on muutamana yönä nukkunut omassa sängyssä, mutta ensimmäisen syötön jälkeen jätän typyn viereeni ja sitten loppuyö ollaankin nukuttu perhepedissä. Ei oikein malta nukahtaa uudestaan sänkyynsä ja itsellekin on ollut helpompi hoitaa yösyötöt kun Neiti on siinä vieressä jo valmiiksi. Eiköhän siellä omassakin sängyssä vielä ehdi nukkumaan.

Hereillä ollessa tuijotellaan Äitiä...

... ja kohta jo haukotellaan.

Nyt ollaan jo kylvettykin pari kertaa. Ekalla kerralla Neiti ei ollut moksiskaan. Nautiskeli lämpimästä vedestä ja saunan jälkilämmöstä. Isi valeli vettä Neidin päälle ja tätä piti vähän hämmästellä. Kylvyn jälkeen oli mukava kölliä sylissä kenguruhoidossa. Tokalla kerralla ei viihtynyt ihan niin kauaa, tosin silloin kokeiltiin ekaa kertaa kylpytukeakin, joka ei ehkä ollutkaan niin kiva juttu. Ainakaan Neidin mielestä.

Tuttia meillä ei vielä olla oikein hoksattu, mutta Neiti on tuntunut pärjäävän ilmankin. Yöllä siitä on välillä ollut apua, mutta kovin kauan se ei suussa pysy. Eipä sitä tarvitse väkisin syödäkään. Ehkä se myöhemmin maistuu tai sitten ei, Anatominen tutti on ihan "no no", mutta symmetrinen tutti kelpaa edes joten kuten. Tuttipullosta ollaan tarjottu sekä rintamaitoa, että korviketta ja hyvin tuntuu uppoavan. Tämä siksi, että tarvittaessa Mieskin voi sitten hoitaa jonkin ruokailu kerran. Helpotusta öihin tai jos minun tarvitsee päästä käymään jossain. Mahdollisuus pieneen omaan aikaan :)

Kyllä meillä muuten hoidetaan ruokailut ihan imettäen. Onneksi se on hyvin lähtenyt sujumaan. Jo synnytyssalissa Neiti heti tiesi mikä on homman juju ja kolmantena päivänä maitokin lähti kunnolla nousemaan ja hyvin on kasvettu. Jo n. 1 vk ikäisenä oli syntymäpaino saavutettu. Juuri eilen oli neuvola, jossa painoksi mitattiin 4795g ja pituus 53,5 cm. Hyvin siis on maito uponnut!

Sitten Mummin ja Vaarin luo pitkän perjantain viettoon!

Kropan palautuminen synnytyksestä

Raskausaikanahan tuota painoa väkisinkin kaikille hieman kertyy. Noh, minä onnistuin keräämään sitä jopa 20 kilon edestä. Toki olihan tuo Neitikin syntyessään aikamoinen mötkäle, reilu 4 kiloa. Loppuraskaudessa painoa tuli jopa 5 kiloa viimeisen kuukauden aikana. Tämä johtui suurimmaksi osaksi turvotuksesta, mutta myös herkuilla oli oma osuutensa. Päiväkahviseuraa kun oli useamman kerran viikossa, eikä aina tullut syötyä niin terveellisesti.

Myös se, että kärsin raskauden puolesta välistä asti kovista liitoskivuista, vaikutti painon nousuun. Hyvä jos sängystä tai sohvalta pääsi ylös ja kävely oli erittäin hidasta kivun vuoksi. Ei siis paljon tullut lenkkeiltyä, vaikka aikaa olisi ollut. Nyt odotankin innolla keväisiä vaunulenkkejä vauvelin kanssa. Pääsee pikkuhiljaa nostamaan kuntoa takaisin normaalitasolle.

Sairaalaan jäi 8 kiloa, mihin olen todella tyytyväinen. Nyt kun on kotoilua takana reilu parin viikon verran on paino pudonnut vielä 4 kiloa lisää. Imetys on tietysti vaikuttanut tähän suuresti, mutta uskon, että omaan normaalipainoon takaisin pääseminen ei hirveän tuskan takana ole. Kunhan pääsee liikkumaan ja syö terveellisesti ja monipuolisesti. Jos se kevät vaikka alkaisi toden teolla nyt pääsiäisenä.

Synnytyksessä minulle jouduttiin tekemään episiotomia, joka tietysti on vähän kipuillut. Myös jälkisupistuksia on välillä tullut ja särkyä alavatsassa. Eli hissukseen aloitellaan liikkumista. Isoimpana vaivana on kuitenkin ehkä olleet synnytyksessä tulleen peräpukamat. Nyt nekin alkavat onneksi jo helpottaa. Hankalinta istuminen ja liikkuminen oli noin viikon ajan synnytyksen jälkeen. Nyt tikit yms. tuntuvat enää ajoittain. Tikit ovatkin sulaneet jo lähes kokonaan. Jälkivuotoa on vielä vähän.

Mielenkiinnolla odotan, että miten tuon vatsanseudun kiinteyttäminen sujuu. Masu kun oli loppuvaiheessa aika mahtavan kokoinen ja silti Neidillä oli siellä ahdasta. Hieman on vielä kumpua jäljellä ja löysää nahkaa. Arpia ei onneksi pahemmin tullut. Kylkiin sain muutaman vaaleanpunaisen viivan, mutta pahimmilta ihon repämisiltä vältyin. Onneksi Neiti ei viihtynyt masussa yhtään pidempään, Tiedä sitten auttoiko ahkera rasvaaminen ja öljyäminen vai vaikuttaako enemmänkin oma ihotyyppi ja geeniperimä.

Viime viikolla oltiin Epilässä kärryttelemässä

Seuraavaksi lähdetään hetkeksi Neidin kanssa kärryttelemään.
Uusi lumi vanhan surma, vai miten se menikään.

Hän on täällä!

Viikko sitten perjantaina, rv 41+0, meidän pikku prinsessa viimein näki päivänvalon ♥ Tarkelleen 4.3.2016 klo 11.19 ja mittaa neidillä oli 51 cm ja 4165 g. Eli ei ihan pieni typykkä! Synnytys meni hyvin, siitä tarkemmin ehkä myöhemmin.

Kulunut viikko on mennyt kuin sumussa. Lähes jokapäivälle on riittänyt ystäviä ja perhettä Neitiä ihastelemaan. Onnentoivotuksia on sadellut joka puolelta. Mummi ja Vaari kävivät jo sairaalassa Neitiä tervehtimässä. ja nyt arkena on Setämies ja Enomies käyneet kylässä sekä lukuisa määrä ystäviä. Vaikka väsyttää, on olo onnellinen ja kiitollinen.

Uskomatonta miten rakkaus pieneen voikin kasvaa niin valtavaksi. Myös arvostus ja rakkaus Miestä kohtaan on saanut ihan uudet ulottuvuudet. Nyt näen hänet ihan uudessa roolissa, Isänä. Ja se kyllä hänelle sopii. Mies on aivan loistava tytön kanssa ja tuntuu nauttivan, kun pääsee tätä hoitamaan ja pitämään hyvänä. Vielä viikon verran saadaan elää tässä vauvakuplassa, kunnes Miehen isyysloma loppuu ja arki alkaa. Onneksi kevät tekee tuloaan ja päästään Neidin kanssa ulkoilemaan.

Aurinkoista kevät päivää!