Oikein hyvää joulua!
lauantai 24. joulukuuta 2016
24. Luukku: Hyvää joulua!
Tämä perhe hiljentyy nyt joulun viettoon ja tarkemmin kerron meidän joulusta sitten pyhien jälkeen. Nyt on aika rauhoittua, herkuttella ja viettää aikaa läheisten kanssa. Tässä vielä meidän pikku tonttu joulutunnelmissa <3
tiistai 20. joulukuuta 2016
20. Luukku: Banaani-taateli muffinssit
Nämä mehevät herkut ovat ensisijaisesti vauvoille ja taaperoille, mutta maistuivat kyllä allekirjoittaneellekin teen kanssa.
Banaani-taateli muffinssit:
n.14 kpl
150g kuivattuja taateleita
2 dl vettä
0,5dl öljyä
1dl vauvalle sopivaa maitoa (esim. korvike)
1 kypsä banaani
1dl öljyä
2 munaa
3 dl (vehnä)jauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1tl ceylon kanelia
0,5tl jauhettua neilikkaa
(0,5tl kardemummaa)
Keitä taatelit vedessä pehmeiksi ja lisää öljy.
Vatkaa joukkoon maito, muussattu banaani ja loppu öljy. Sekoita hyvin, ettei jää kökköjä. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja siivilöi taikinaan kevyesti nostellen.
Täytä muffinssivuokiin ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa 10-15 min.
Aikuisempaan makuun, korvaa öljy voilla ja maito esim. kermaviilillä. Voit myös lisätä vähän sokeria. Minusta hyviä näinkin ja paljon terveellisempiä.
Banaani-taateli muffinssit:
n.14 kpl
150g kuivattuja taateleita
2 dl vettä
0,5dl öljyä
1dl vauvalle sopivaa maitoa (esim. korvike)
1 kypsä banaani
1dl öljyä
2 munaa
3 dl (vehnä)jauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1tl ceylon kanelia
0,5tl jauhettua neilikkaa
(0,5tl kardemummaa)
Keitä taatelit vedessä pehmeiksi ja lisää öljy.
Vatkaa joukkoon maito, muussattu banaani ja loppu öljy. Sekoita hyvin, ettei jää kökköjä. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja siivilöi taikinaan kevyesti nostellen.
Täytä muffinssivuokiin ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa 10-15 min.
Aikuisempaan makuun, korvaa öljy voilla ja maito esim. kermaviilillä. Voit myös lisätä vähän sokeria. Minusta hyviä näinkin ja paljon terveellisempiä.
 |
| Neiti sai omat pikku sydämet <3 |
Nautiskele pikku sormiruokailijan kanssa.
maanantai 19. joulukuuta 2016
19. Luukku: Sormiruokaan hurahtanut
Kuulun Facebookin "Simppeli sormiruokakeittiö" -ryhmään ja sieltä on viime aikoina tullut bongattua kaikenlaisia ideoita Neidin ruokailuun. Voisi jopa sanoa, että olen hurahtanut sormiruokailuun. Neiti nauttii kun saa itse tutkia, tunnustella ja maistella ruokia. Tuleehan siitä paljon sotkua, mutta koko ajan yhä enemmän ruokaa menee masuun ja vähemmän lattialle. Nyt olisi kyllä niin kätevää omistaa koira!
Lisäksi FB ryhmän ylläpitäjä Marjut pitää blogia "Simppeli sormiruokakeittiö". Ihania helppoja ja nopeita ohjeita. Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja kokeilemaan. Laitteen tänne omaankin blogiin välillä joitain Neidin lemppareiden ohjeita.
Kyllä meillä edelleen syötetäänkin ja siten ruokaa uppoaa tietysti vähän enemmän. Eli Neiti on ns. sekaruokailija. Aamu- ja iltapuurot syötetään ja useimmiten lounas on sosetta ja sormiruokaa vain lisänä. Päivälliseksi sitten on yleensä pelkkää sormiruokaa ja kyläily eväätkin ovat nykyisin myös sormisyötävää. Apinaeväs, maissinaksut ja smoothiet ovat käteviä ja takuu varmasti maistuvat Neidille. Ympäristön suojaaminen täytyy vain tehdä vähän huolellisemmin kuin kotona, ettei sotketa kyläillessä.
Itse en ole enää hetkeen soseita tehnyt. Ajattelin panostaa monipuoliseen "oikeaan" ruokaan ja sitten annetaan kaupan soseita lisäksi. Niitä kun löytyy vaikka mitä. Olen kyllä huomannut, että koko perhe syö terveellisemmin kun koitetaan tehdä Neidillekin sopivia ruokia. Neiti syökin lähes samaa kuin me.
Aika laaja ruoka-aine kirjo Neidillä kyllä jo on. Vain parista ruuasta on tullut yliherkkyyttä, joka ilmeni punaisina läikkinä poskilla ja suun ympärillä. Koska mitään isompia oireita ei tullut, jatkoimme ruuan antamista. Nykysuositushan on, että elintarvikkeita ei tulisi alkaa välttämään. Pikku hiljaa siedättämällä oireiden pitäisi loppua ja meillä tämä toimikin. Viime aikoina ollaan maisteltu äidillekin ennen tuntemattomia hedelmiä. Ja hyvin on uponnut.
Mies ei ole yhtä innokas sormiruokailun kannattaja kuin minä, koska ei voi sietää siitä aiheutuvaa sotkua. Todennäköisesti nyt kun menen töihin, niin Neiti sormiruokailee lähinnä päivällisellä kun olen kotona. Koitan kyllä etsiä ja kehitellä helppoja sormiruokia, että Neiti voi sormiruokailla Isi-Miehenkin kanssa. Onneksi on olemassa klementiinit ja maissinaksut, koska jos ne ovat ihan ylivoimaisia Neidin lemppareita.
Lisäksi FB ryhmän ylläpitäjä Marjut pitää blogia "Simppeli sormiruokakeittiö". Ihania helppoja ja nopeita ohjeita. Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja kokeilemaan. Laitteen tänne omaankin blogiin välillä joitain Neidin lemppareiden ohjeita.
Kyllä meillä edelleen syötetäänkin ja siten ruokaa uppoaa tietysti vähän enemmän. Eli Neiti on ns. sekaruokailija. Aamu- ja iltapuurot syötetään ja useimmiten lounas on sosetta ja sormiruokaa vain lisänä. Päivälliseksi sitten on yleensä pelkkää sormiruokaa ja kyläily eväätkin ovat nykyisin myös sormisyötävää. Apinaeväs, maissinaksut ja smoothiet ovat käteviä ja takuu varmasti maistuvat Neidille. Ympäristön suojaaminen täytyy vain tehdä vähän huolellisemmin kuin kotona, ettei sotketa kyläillessä.
Itse en ole enää hetkeen soseita tehnyt. Ajattelin panostaa monipuoliseen "oikeaan" ruokaan ja sitten annetaan kaupan soseita lisäksi. Niitä kun löytyy vaikka mitä. Olen kyllä huomannut, että koko perhe syö terveellisemmin kun koitetaan tehdä Neidillekin sopivia ruokia. Neiti syökin lähes samaa kuin me.
Aika laaja ruoka-aine kirjo Neidillä kyllä jo on. Vain parista ruuasta on tullut yliherkkyyttä, joka ilmeni punaisina läikkinä poskilla ja suun ympärillä. Koska mitään isompia oireita ei tullut, jatkoimme ruuan antamista. Nykysuositushan on, että elintarvikkeita ei tulisi alkaa välttämään. Pikku hiljaa siedättämällä oireiden pitäisi loppua ja meillä tämä toimikin. Viime aikoina ollaan maisteltu äidillekin ennen tuntemattomia hedelmiä. Ja hyvin on uponnut.
Mies ei ole yhtä innokas sormiruokailun kannattaja kuin minä, koska ei voi sietää siitä aiheutuvaa sotkua. Todennäköisesti nyt kun menen töihin, niin Neiti sormiruokailee lähinnä päivällisellä kun olen kotona. Koitan kyllä etsiä ja kehitellä helppoja sormiruokia, että Neiti voi sormiruokailla Isi-Miehenkin kanssa. Onneksi on olemassa klementiinit ja maissinaksut, koska jos ne ovat ihan ylivoimaisia Neidin lemppareita.
sunnuntai 18. joulukuuta 2016
18. Luukku: Meidän pikku joulukuusi
Saatiin sittenkin joulukuusi. Ehdin jo harmitella kun tälle joululle ei voida ottaa kuusta, koska Neiti on juuri pahimmassa iässä. Ainakin joulukuusen kannalta. On meinaan koristeet vähän vaarassa.
Sitten keksin! Pöytäkuusi! Kaupoissa myytävät huonekuuset vaan olivat niin heikkovartisia ja pikkusia, että menisi vuosia ennen kuin voisin yhtään koristetta niihin ripustaa. Ihan kuusi varkaisiinkaan ei kehdattu ruveta ja muoviset pikku kuuset olivat kyllä sellaisia hirvityksiä.
Onneksi appivanhemmilta löytyi apu. Käytiin Miehen kanssa otsalampun valossa heidän pihapiirissä kuusenhaku reissulla. Sopiva polvenkorkuinen kuusi löytyikin aika nopsaa ja kotona sain koristella sen uusilla Maileg-koristeilla, joista taisin täälläkin vähän hehkuttaa <3
Kuusen tuoksu tuo itselleni oikean joulutunnelman ja koristellessa täytyy tietysti kuunnella joululauluja. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että joulu on tulossa.
Sitten keksin! Pöytäkuusi! Kaupoissa myytävät huonekuuset vaan olivat niin heikkovartisia ja pikkusia, että menisi vuosia ennen kuin voisin yhtään koristetta niihin ripustaa. Ihan kuusi varkaisiinkaan ei kehdattu ruveta ja muoviset pikku kuuset olivat kyllä sellaisia hirvityksiä.
Onneksi appivanhemmilta löytyi apu. Käytiin Miehen kanssa otsalampun valossa heidän pihapiirissä kuusenhaku reissulla. Sopiva polvenkorkuinen kuusi löytyikin aika nopsaa ja kotona sain koristella sen uusilla Maileg-koristeilla, joista taisin täälläkin vähän hehkuttaa <3
Kuusen tuoksu tuo itselleni oikean joulutunnelman ja koristellessa täytyy tietysti kuunnella joululauluja. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että joulu on tulossa.
Hyvää 4. adventtia!
lauantai 17. joulukuuta 2016
17. Luukku: Rakas joulupukki
Meidän Neidin lahjalista:
Rakas joulupukki olen kuullut, että jaat lahjoja jouluna. Olen vasta vajaa 10kk mutta minulla olisi sinulle pieni lista toiveistani.
1. Vessapaperia. Kyllä se on mahtavaa. Pyörität rullaa ja voitko uskoa, sitä mahtavaa kahisevaa kultaa tulee mielin määrin. Ihanasti kahisevaa kultaa, saa myös revittyä ja mössättyä suuhun! Äiti ei tykkää, että laitan sitä suuhun (Äidit.. ei mitään käsitystä hyvästä suu tuntumasta tai makuelämyksistä. )
2. Laturin johdot ovat aina kiehtoneet. (Ethän tuo mitään halpaa johtoa. Huawein johdot ovat erityisesti mieleeni. )
3. Älypuhelin. Toivoisin samanlaisen puhelimen, kuin äidillä ja isillä. Minulla on sellainen vanha malli, mutta miksi minä haluaisin sellaisen, kun ei muillakaan ole?
3. Avaimet. Tarkennan, että metalliset avaimet, joissa on avaimenperä. Ei niitä täysin muovisia. Ne ovat mauttomia, eivätkä kilise. Sitäpaitsi nyt ihan rehellisesti.. näyttääkö ne avaimilta sinusta? Sitä minäkin.. ei isin avainketjussa ole kertaakaan roikkunut muovisia isoja palikoita, joten älkää yrittäkö niitä antaa minullekkaan. Kaikista paras siinä nipussa on taskulamppu, jolla isi välillä kiusaa minua.
4. Äidin hiukset. Lahjatoive saattaa kuulostaa omituiselta sinusta, mutta haluaisin äidin hiukset. Äiti ei jostain syystä halua niitä antaa minulle, mutta sinulta voin kai pyytää vastaavanlaiset? ( Huom. Ilman hiuslenkkiä. Hiuslenkki pilaa mahdollisuuteni kuolata ja sekoittaa hiukset.)
5. Kissan ruoka. Äiti koittaa loihtia minulle kaiken näköistä mutusteltavaa, mutta ne pitää syödä pöydän ääressä. Paljon parempaa olisi ne herkut lattialla mitä meidän kisutkin rouskuttaa. Niitä on kiva jemmata poskeen, jos äiti vaikka koittaa napata ne suusta pois. Kuka nyt näista luopuisi?
6. Viimeisenä toivon kaukosäätimen. Sellaisen samanlaisen, kuin isillä. Sillä voi vaihtaa värillistä kuvaa ja aina, kun siinä onnistun, niin isistä tulee hassu. Isi alkaa tekemään hassuja ilmeitä ja ääniä. Eli olisiko sittenkin kyseessä isi säädin? Pitäisiköhän äitiä ohjeistaa, että isin saa sen avulla tekemään, mitä itse haluaa?
Rakas joulupukki olen kuullut, että jaat lahjoja jouluna. Olen vasta vajaa 10kk mutta minulla olisi sinulle pieni lista toiveistani.
1. Vessapaperia. Kyllä se on mahtavaa. Pyörität rullaa ja voitko uskoa, sitä mahtavaa kahisevaa kultaa tulee mielin määrin. Ihanasti kahisevaa kultaa, saa myös revittyä ja mössättyä suuhun! Äiti ei tykkää, että laitan sitä suuhun (Äidit.. ei mitään käsitystä hyvästä suu tuntumasta tai makuelämyksistä. )
2. Laturin johdot ovat aina kiehtoneet. (Ethän tuo mitään halpaa johtoa. Huawein johdot ovat erityisesti mieleeni. )
3. Älypuhelin. Toivoisin samanlaisen puhelimen, kuin äidillä ja isillä. Minulla on sellainen vanha malli, mutta miksi minä haluaisin sellaisen, kun ei muillakaan ole?
3. Avaimet. Tarkennan, että metalliset avaimet, joissa on avaimenperä. Ei niitä täysin muovisia. Ne ovat mauttomia, eivätkä kilise. Sitäpaitsi nyt ihan rehellisesti.. näyttääkö ne avaimilta sinusta? Sitä minäkin.. ei isin avainketjussa ole kertaakaan roikkunut muovisia isoja palikoita, joten älkää yrittäkö niitä antaa minullekkaan. Kaikista paras siinä nipussa on taskulamppu, jolla isi välillä kiusaa minua.
4. Äidin hiukset. Lahjatoive saattaa kuulostaa omituiselta sinusta, mutta haluaisin äidin hiukset. Äiti ei jostain syystä halua niitä antaa minulle, mutta sinulta voin kai pyytää vastaavanlaiset? ( Huom. Ilman hiuslenkkiä. Hiuslenkki pilaa mahdollisuuteni kuolata ja sekoittaa hiukset.)
5. Kissan ruoka. Äiti koittaa loihtia minulle kaiken näköistä mutusteltavaa, mutta ne pitää syödä pöydän ääressä. Paljon parempaa olisi ne herkut lattialla mitä meidän kisutkin rouskuttaa. Niitä on kiva jemmata poskeen, jos äiti vaikka koittaa napata ne suusta pois. Kuka nyt näista luopuisi?
6. Viimeisenä toivon kaukosäätimen. Sellaisen samanlaisen, kuin isillä. Sillä voi vaihtaa värillistä kuvaa ja aina, kun siinä onnistun, niin isistä tulee hassu. Isi alkaa tekemään hassuja ilmeitä ja ääniä. Eli olisiko sittenkin kyseessä isi säädin? Pitäisiköhän äitiä ohjeistaa, että isin saa sen avulla tekemään, mitä itse haluaa?
 |
| "Ai, eikö kissan lelua saa syödä?!" |
Tässä nämä tärkeimmät nyt oli. Kiitos jo etukäteen ja hyvää joulua!
perjantai 16. joulukuuta 2016
16. Luukku: joulukortteilua
Joo-o, näiden piti lähteä matkaan jo keskiviikkona. Kuten moni muukin, niin mekin laitoimme tänä vuonna joulukortit menemään Neidin kuvalla varustettuna. Mies ei kyllä olisi halunnut, koska KAIKKI tekee niin! Korttien lähettäminen ylipäätään on minusta ihana tapa ja näin lähimmät sukulaiset ja ystävät saavat albumiinsa kuvan meidän Neidistä. Halusivat tai eivät :)
Ihan ajoissa ei oltu (yllättäen) tilauksen kanssa liikkeellä ja kiitos postin, tilatut kortit tulivat vielä pari päivää myöhässä. Taitaa olla vähän ruuhkaa. Noh, pääasia, että ennen joulua ehtisivät saajilleen perille.
Tuli kyllä kivat kortit, vaikka itse sanonkin. Kiitos smartphoton. En kuitenkaan paljasta niitä ihan vielä. Neidin päiväunien aikaan on hyvä urakalla kirjoittaa nimiä kuoriin ja metsästää puuttuvia osoitteita.
Ihan ajoissa ei oltu (yllättäen) tilauksen kanssa liikkeellä ja kiitos postin, tilatut kortit tulivat vielä pari päivää myöhässä. Taitaa olla vähän ruuhkaa. Noh, pääasia, että ennen joulua ehtisivät saajilleen perille.
Tuli kyllä kivat kortit, vaikka itse sanonkin. Kiitos smartphoton. En kuitenkaan paljasta niitä ihan vielä. Neidin päiväunien aikaan on hyvä urakalla kirjoittaa nimiä kuoriin ja metsästää puuttuvia osoitteita.
Vieläkö lähetät perinteisen joulutervehdyksen?
keskiviikko 14. joulukuuta 2016
14.Luukku: Syöttötuolin tuunaus
Eilinen jäi välistä, mutta ei voi mitään. Ei vaan ehtinyt, kun oltiin koko päivä menossa. Tänään ajattelin viimein esitellä pikku diy-projektin, joka valmistui jokin aika sitten. Neidin syöttötuoli raikastui ja sopii nyt paremmin kodin värimaailmaan.
Kesällä Toti.fi:stä ostettu kulunut koivunvärinen tuoli ei silmiä hivellyt. Tykkäsin kumminkin mallista ja hintakin oli kohdallaan. Kiva myös, että tuoli on täyspuuta.
Tuoli on ruotsalaisvalmisteinen Robust tuoli, jota on valmistettu aina vuodesta 1962 tähän päivään asti. Tämä meidän tuoli on sitä vanhempaa mallia, mutta tuskin ihan 60-luvulta kuitenkaan. Oikea design klassikko siis.
Tästä lähdettiin liikkeelle:
Soodapuhallus raikkaassa pakkassäässä:
(Mies ja Appiukko tekivät suurimman työn)
Muutama kerros puuvahaa päälle ja vanha nahkavyö kiinni.
Kiva tuli ja nyt pintakin on vähän helpommin puhdistettavissa. Neitikin tuntuu tässä viihtyvän.
Kesällä Toti.fi:stä ostettu kulunut koivunvärinen tuoli ei silmiä hivellyt. Tykkäsin kumminkin mallista ja hintakin oli kohdallaan. Kiva myös, että tuoli on täyspuuta.
Tuoli on ruotsalaisvalmisteinen Robust tuoli, jota on valmistettu aina vuodesta 1962 tähän päivään asti. Tämä meidän tuoli on sitä vanhempaa mallia, mutta tuskin ihan 60-luvulta kuitenkaan. Oikea design klassikko siis.
Tästä lähdettiin liikkeelle:
Soodapuhallus raikkaassa pakkassäässä:
(Mies ja Appiukko tekivät suurimman työn)
Muutama kerros puuvahaa päälle ja vanha nahkavyö kiinni.
Kiva tuli ja nyt pintakin on vähän helpommin puhdistettavissa. Neitikin tuntuu tässä viihtyvän.
maanantai 12. joulukuuta 2016
12. Luukku: Aurinkoinen talvipäivä
Tänään oli ihana aurinkoinen ilma ja pakkasesta huolimatta tehtiin Neidin kanssa hieman pidempi vaunulenkki. Eihän sitä tiedä koska taas aurinkoa näkee.
Iltapalaksi meillä söi koko porukka riisipuuroa, kun tein vauvalle sopivan version kauramaidosta. Oli kyllä hyvää ja upposi hyvin Neidillekin. Mieskin antoi hyväksynnän, vaikka aika nirsoilija onkin.
Riisipuuro:
(Kahdelle aikuiselle ja vauvalle)
4dl vettä
2dl puuroriisiä
5dl kauramaitoa
2dl kaurakermaa
1tl aito vaniljaa
Kiehauta vesi kattilassa, lisää riisit ja anna kiehua 5min. Lisää kauramaito ja kaurakerma. Anna hautua pienellä lämmöllä välillä sekoittaen n.1h. Lisää lopussa vaniljaa ja sekoita hyvin.
Tarjoile aito kanelin ja luumusopan/luumusoseen kanssa.
Jouluna Neiti saakin syödä jo ihan lehmän maitoon tehtyä puuroa kun alkaa 10kk iän rajapyykki häämöttämään.
 |
| Kuuran kukkia |
Iltapalaksi meillä söi koko porukka riisipuuroa, kun tein vauvalle sopivan version kauramaidosta. Oli kyllä hyvää ja upposi hyvin Neidillekin. Mieskin antoi hyväksynnän, vaikka aika nirsoilija onkin.
Riisipuuro:
(Kahdelle aikuiselle ja vauvalle)
4dl vettä
2dl puuroriisiä
5dl kauramaitoa
2dl kaurakermaa
1tl aito vaniljaa
Kiehauta vesi kattilassa, lisää riisit ja anna kiehua 5min. Lisää kauramaito ja kaurakerma. Anna hautua pienellä lämmöllä välillä sekoittaen n.1h. Lisää lopussa vaniljaa ja sekoita hyvin.
Tarjoile aito kanelin ja luumusopan/luumusoseen kanssa.
Jouluna Neiti saakin syödä jo ihan lehmän maitoon tehtyä puuroa kun alkaa 10kk iän rajapyykki häämöttämään.
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
11. Luukku: Joulutorilla
Lähdettiin tänään kirpeästä pakkaskelistä huolimatta kaupungille katsomaan Tampereen joulutoria. Ihania pikku kojuja, joulu herkkujen tuoksua ja joululaulut soivat taustalla. Voiko paremmin enää päästä joulutunnelmaan!
Joulupukkikin nähtiin Koskikeskuksessa. Saa nähdä onko Neiti ollut kiltti. Voin kyllä lämpimästi suositella Koskikeskuksen yläkerran lastenhoitohuonetta. Sieltä löytyy erillinen imetyssoppi, tila jossa voi lämmittää ruuan ja syöttää lapsen sekä inva wc hoitotasolla. Lapsille on myös hauska leikkialue, jossa Neitikin konttasi isompien lasten kanssa.
Kohta aletaan jännittään miten käy Saara Aallon Britannian X Factory:ssa. Tsempit Saarelle!
lauantai 10. joulukuuta 2016
10. Luukku: Kyläluudat
Taas oltiin kyläilemässä. Tällä kertaa käytiin Jokioisissa Miehen mummulla ja tämän miehellä. Samalla reissulla poikettiin Miehen siskon perheellä Forssassa. Menomatkalla poikettiin tietysti Urjalan makeistukussa, kun kerta ohi mentiin.
Olipa mukava päivä ja Neiti sai seurustella Isomummun kanssa. Viimeksi näkivät Neidin nimiäisissä, joten olihan likassa muutosta tapahtunut hurjasti. Neiti pääsi myös touhuamaan serkkunsa kanssa. Eivätköhän ole hetken päästä hyviä leikkikavereita, kunhan ikäero hieman tasoittuu. Nyt ei Neidistä vielä serkkutytölle juurikaan iloa ole.
Automatkailu sujui hyvin unten mailla ja vasta ilta 11 aikaan Neiti malttoi nukahtaa. Ensimmäistä kertaa voi sanoa Neidin nukahtaneen ihan itse. Ei itketty yhtään, mutta hyörittiin, pyörittiin, hihiteltiin, istuttiin ja seisottiin (11 kertaa!) pinniksessä sitten senkin edestä. Katselin vain hiljaa vieressä ja kippasin aina makuulle seisomasta. Ihan itse pisti lopulta (45 minuutin jälkeen) mahalleen maate. On muuten myös eka kerta kun nukahti mahalteen.
 |
| Vain parhaita |
Automatkailu sujui hyvin unten mailla ja vasta ilta 11 aikaan Neiti malttoi nukahtaa. Ensimmäistä kertaa voi sanoa Neidin nukahtaneen ihan itse. Ei itketty yhtään, mutta hyörittiin, pyörittiin, hihiteltiin, istuttiin ja seisottiin (11 kertaa!) pinniksessä sitten senkin edestä. Katselin vain hiljaa vieressä ja kippasin aina makuulle seisomasta. Ihan itse pisti lopulta (45 minuutin jälkeen) mahalleen maate. On muuten myös eka kerta kun nukahti mahalteen.
perjantai 9. joulukuuta 2016
9.Luukku: Omena-kaurapaistos
Pakko jakaa täälläkin tämä ihana herkku lapsuudesta. Ohje on alunperin Pirkka-lehdestä joltain vuodelta 1998 tai jotain. Meillä tätä tehdään aina syksyisin kun omenasesonki on parhaimmillaan.
Omena -kaurapaistos:
1kg omenoita
1tl kanelia
100g margariinia tai voita
1/2dl sokeria
3dl kaurahiutaleita
Kuori ja lohko omenat. Lado lohkot voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle kanelia.
Sulata kattilassa rasva ja sekoita joukkoon sokeri ja kaurahiutaleet. Levitä seos omenalohkojen pinnalle. Laita herkku uuniin 200 astetta ja n. 20 min.
Tarjoile paistos haaleana vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. Taivaallista!
Tein tätä tänään ja oli kyllä namia, vaikkei vaniljakastiketta ollutkaan tähän hätään. Samalla kun nautin päiväkahveista kotiin syöttää Neitiä. Heikoin tuloksin. Testasin meinaan miten lusikka menee suuhun omassa kädessä. Ei mene.
Ruokaa oli enemmän pöydällä ja pienissä kourissa kuin suussa, saati mahassa. Myös maidot taisivat lopulta mennä pääosin lattialle. Tulipahan pestyä lattiat hyvin tänään.
Omena -kaurapaistos:
1kg omenoita
1tl kanelia
100g margariinia tai voita
1/2dl sokeria
3dl kaurahiutaleita
Kuori ja lohko omenat. Lado lohkot voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle kanelia.
Sulata kattilassa rasva ja sekoita joukkoon sokeri ja kaurahiutaleet. Levitä seos omenalohkojen pinnalle. Laita herkku uuniin 200 astetta ja n. 20 min.
Tarjoile paistos haaleana vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. Taivaallista!
Tein tätä tänään ja oli kyllä namia, vaikkei vaniljakastiketta ollutkaan tähän hätään. Samalla kun nautin päiväkahveista kotiin syöttää Neitiä. Heikoin tuloksin. Testasin meinaan miten lusikka menee suuhun omassa kädessä. Ei mene.
 |
| "Mitäs kivaa sitä sitten keksis..." |
 |
| "Ai, näinkö ei saanutkaan tehdä?!" |
 |
| ...Samaan aikaan kun äiti hinkkasi syöttötuolista ruuanjämiä |
Hyvää alkavaa viikonloppua!
torstai 8. joulukuuta 2016
8. Luukku: Turvaistuin pohdintaa
Neidillä on jo ikää 9 kk ja vaikka vielä aika hyvin mahtuukin turvakaukaloon, on jo tullut pohdittua seuraavaa istuinta.
Kaukalona meillä on Cybex Cloud Q, joka on kyllä aivan loistava. Alussa turvavöiden kiinnitys tuntui hankalalta, mutta nykyään sekin jo sujuu vaivatta. Tämä mamma ei kyllä vieläkään osaa käyttää kaukalon "kallistus"-mekanismia, mutta haitanneeko tuo.
Ajatuksena olisi, että seuraavakin istuin olisi Cybexin. Isofix-kiinnitys pitää ehdottomasti olla turvallisuuden ja sen helppouden takia. Hyvä tietysti olisi jos istuimen saisi tarvittaessa myös auton vöillä kiinni. Isovanhempien autoissa kun ei isofixeja ole.
Tärkein kriteeri kuitenkin on, että Neiti saisi vielä hyvän tovin matkustaa selkä menosuuntaan. Plussaa, jos istuinta voisi kuitenkin myöhemmin käyttää myös kasvot menosuuntaan päin. Tiedän, että nykyisin tehdään hyviä kasvot menosuuntaan istuimia ja ne ovat varmasti ihan turvallisia. Nyky ohjeistushan on kuitenkin, että vasta 1,5v iässä kasvot menosuuntaan.
Näillä kriteereillä jäljelle jää Cybex Sirona ja Cybex Sirona M2 i-size. Eroja ei äkkiseltään ole paljon. Mutta. Tarkemmin kun miettii, niin onhan noita.
Sirona:
-vain isofix kiinnitys
-selkä menosuuntaan 0-18kg
-kasvot menosuuntaan 9-18kg
-menee n. 4 vuotiaaksi asti
-yhden käden kallistus
-360 asteen kääntö
-selkä menosuuntaan: 5-pistevaljaat
-kasvot menosuuntaan: palkki kiinnitys
Hinta Suomessa 599e
Tässä mallissa houkuttaa tuo 360 asteen kääntö ominaisuus. Helpottaisi varmasti uhmaikäisen taaperon kiinnittämistä penkkiin. Tuntuu vaan hassulta maksaa useita kymppejä tästä ominaisuudesta. Lisäksi palkki kiinnityksen turvallisuus ja mukavuus epäilyttää.
Sirona M2 i-size:
Kaukalona meillä on Cybex Cloud Q, joka on kyllä aivan loistava. Alussa turvavöiden kiinnitys tuntui hankalalta, mutta nykyään sekin jo sujuu vaivatta. Tämä mamma ei kyllä vieläkään osaa käyttää kaukalon "kallistus"-mekanismia, mutta haitanneeko tuo.
Ajatuksena olisi, että seuraavakin istuin olisi Cybexin. Isofix-kiinnitys pitää ehdottomasti olla turvallisuuden ja sen helppouden takia. Hyvä tietysti olisi jos istuimen saisi tarvittaessa myös auton vöillä kiinni. Isovanhempien autoissa kun ei isofixeja ole.
Tärkein kriteeri kuitenkin on, että Neiti saisi vielä hyvän tovin matkustaa selkä menosuuntaan. Plussaa, jos istuinta voisi kuitenkin myöhemmin käyttää myös kasvot menosuuntaan päin. Tiedän, että nykyisin tehdään hyviä kasvot menosuuntaan istuimia ja ne ovat varmasti ihan turvallisia. Nyky ohjeistushan on kuitenkin, että vasta 1,5v iässä kasvot menosuuntaan.
Näillä kriteereillä jäljelle jää Cybex Sirona ja Cybex Sirona M2 i-size. Eroja ei äkkiseltään ole paljon. Mutta. Tarkemmin kun miettii, niin onhan noita.
Sirona:
-vain isofix kiinnitys
-selkä menosuuntaan 0-18kg
-kasvot menosuuntaan 9-18kg
-menee n. 4 vuotiaaksi asti
-yhden käden kallistus
-360 asteen kääntö
-selkä menosuuntaan: 5-pistevaljaat
-kasvot menosuuntaan: palkki kiinnitys
Hinta Suomessa 599e
Tässä mallissa houkuttaa tuo 360 asteen kääntö ominaisuus. Helpottaisi varmasti uhmaikäisen taaperon kiinnittämistä penkkiin. Tuntuu vaan hassulta maksaa useita kymppejä tästä ominaisuudesta. Lisäksi palkki kiinnityksen turvallisuus ja mukavuus epäilyttää.
-vain isofix kiinnitys
-selkä menosuuntaan 50-105cm
-kasvot menosuuntaan 76-105cm (16kk->)
-menee n. 4 vuotiaaksi asti
-yhden käden kallistus
-selkä menosuuntaan: 5-pistevaljaat
-kasvot menosuuntaan: 5-pistevaljaat
Hinta Suomessa 529e
M2 mallissa on tuotekuvausten mukaan lapsella enemmän tilaa, istuimen kuitenkaan olematta suuri. Se on myös uuden i-size standardin mukainen. Myös se, että lapsi olisi aina 5-pistevaljailla kiinnitettynä riippumatta siitä kummin päin istuin on, tuntuu turvallisemmalta.
Testeissähän molemmat istuimet ovat pärjänneet loistavasti, joten valitsemme kumman vaan, niin vikaan ei mennä. Täytynee käydä liikkeessä koeistuttamassa Neitiä molempiin istuimiin. Viihtyvyys on myös tärkeää. Samalla pääsee haastattelemaan myyjää istuimien eroista. Myös Saksan nettimarkkinat täytyy tsekata, koska Suomen hinnat ovat jäätäviä.
Kiinnostaisi tietää mitä kriteerejä muilla on istuimen valinnassa ollut. Palkki vai vyöt ja miksi? Missä kohtaa olette siirtyneet kasvot menosuuntaan päin ja miksi? Onko jollain kenties kokemuksia hommasta kummasta istuimesta?
Toivotan kaikille turvallisia
kilometrejä.
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
7.Luukku: Lenssu jäi...
Perheen pienin on vieläkin räkätaudissa. Eilen Neiti oli reipas ja jaksoi juhlia ja seurustella, mutta tänään onkin sitten nukuttu koko päivä. Molemmat päiväunetkin Neiti nukkui sylissä sohvannurkassa.
Toivotaan, että tänä tästä pikkuhiljaa. 3 viikkoa flunssaa on ihan tarpeeksi pikkuiselle, kun se aikuisestakin vie mehut. Päivisin Neiti on oma aurinkoinen itsensä, mutta pari viime yötä on mennyt levottomasti. Ja juuri kun täällä hehkutin meidän unikoulu tuloksia. Olisi pitänyt olla vaan hiljaa. Täksi yöksi sentään nukahti omaan sänkyynsä, joten toivoa on ettei nyt ihan plörinäksi mennyt.
Toivotaan, että tänä tästä pikkuhiljaa. 3 viikkoa flunssaa on ihan tarpeeksi pikkuiselle, kun se aikuisestakin vie mehut. Päivisin Neiti on oma aurinkoinen itsensä, mutta pari viime yötä on mennyt levottomasti. Ja juuri kun täällä hehkutin meidän unikoulu tuloksia. Olisi pitänyt olla vaan hiljaa. Täksi yöksi sentään nukahti omaan sänkyynsä, joten toivoa on ettei nyt ihan plörinäksi mennyt.
Lähde jo lenssu...
tiistai 6. joulukuuta 2016
6. Luukku: Juhlapäivä!
Onnea itsenäinen Suomi!
Me saatiin tänään juhlia pientä prinssiä, joka sai kasteessa nimekseen Kaspian <3
Kaunis intiimi tilaisuus, jota vietettiin Hämeenkyrön Isossa Pappilassa. Pappila on kaunis vanha rakennus, joka kylpi raikkaana pakkaspäivän auringossa.
Illaksi rauhoituttiin kotiin ja katseltiin Disney-elokuva ja syötiin hyvin. Linnan juhlia unohtamatta tietysti.
Me saatiin tänään juhlia pientä prinssiä, joka sai kasteessa nimekseen Kaspian <3
 |
| Ylpeä kummitäti! |
Illaksi rauhoituttiin kotiin ja katseltiin Disney-elokuva ja syötiin hyvin. Linnan juhlia unohtamatta tietysti.
Onni on asua itsenäisessä Suomessa!
maanantai 5. joulukuuta 2016
5. Luukku: Valmistautumista
Tänään ollaan valmistauduttu huoneisiin juhliin. Kyllä, Suomi täyttää 99 vuotta, mutta ihan linnan juhliin meitä ei ole kutsuttu. Pääsemme juhlimaan erään pienen miehen ristiäisiä. Saamme kunnian olla ystäviemme esikoispojan kummeja <3
Ylläri pylläri, meillä tää valmistautuminen menee aina viime tinkaan. Todettiin tänään, että Miehen vanhat kengät taidettiin heittää edellisten juhlien jälkeen roskiin ja eikun uusia hakemaan ennen kuin kaupat menee kiinni. No nyt on hienot kengät!
Itselläkin vielä vähän hakusessa mitä teen hiuksilleni ja vaikka harjoituskampaus onnistui, ei ole mitään takeita, että hiukseni aamulla suostuvat yhteistyöhön. Enpä ole vielä mekkoakaan valinnut. Uusi on kyllä jo ostettuna, mutta ottaako sittenkin jokin toinen missä imetyskin onnistuisi. Niin ja kengätkin taitavat olla vielä varastossa.
Neidillä sentään on kaikki valmiina. Ollut jo monta viikkoa. Tosin viikonloppuna vielä haettiin Taatalta serkkuni juhlissa pudonnut kenkä. Eihän sitä nyt ihan tuhkimona voi lähteä.
Ylläri pylläri, meillä tää valmistautuminen menee aina viime tinkaan. Todettiin tänään, että Miehen vanhat kengät taidettiin heittää edellisten juhlien jälkeen roskiin ja eikun uusia hakemaan ennen kuin kaupat menee kiinni. No nyt on hienot kengät!
Itselläkin vielä vähän hakusessa mitä teen hiuksilleni ja vaikka harjoituskampaus onnistui, ei ole mitään takeita, että hiukseni aamulla suostuvat yhteistyöhön. Enpä ole vielä mekkoakaan valinnut. Uusi on kyllä jo ostettuna, mutta ottaako sittenkin jokin toinen missä imetyskin onnistuisi. Niin ja kengätkin taitavat olla vielä varastossa.
Neidillä sentään on kaikki valmiina. Ollut jo monta viikkoa. Tosin viikonloppuna vielä haettiin Taatalta serkkuni juhlissa pudonnut kenkä. Eihän sitä nyt ihan tuhkimona voi lähteä.
Lahja sentään on valmiina ja odottaa käyttäjäänsä.
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
4. Luukku: Nukkumattia etsimässä
Viikko sitten se aloitettiin ja nyt uskallan siitä jopa jo ääneen puhua, kun niin hyvin on mennyt. Kyse on nimittäin unikoulusta. Olen aiheesta paljon lukenut ja puolen vuoden iässä sitä vähän koitettiinkin yöhulinoita rauhoittamaan. Auttoi hetkeksi, mutta sitten lähdettiin reissuUn ja taas otettiin takapakkia. Nyt sitten alkoi hulinat taas valvottamaan siihen malliin, että muutosta öihin oli saatava.
Tekniikoita on monia ja huudattamaan me ei haluttu alkaa, vaan mahdollisimman lempeästi saada Neiti viihtymään omassa sängyssä koko yö. Aiemmin meillä siis nukuttiin perhepedissä. Pinnasänkyyn vaan laita takaisin kiinni ja Neiti sänkyyn.
Meidän tekniikka on tassuttelu- ja pistäytymistekniikan yhdistelmä. Soveltaen, ei orjallisesti ohjetta noudattaen. Ohjeita unokouluihin löytyy hyvin nettiä selaamalla ja MLL:n sivuilla on hyvä koonti eritekniikoista. Tässä kuitenkin lyhyesti miten meillä unikoulu toteutettiin.
Ensimmäisenä iltana syötin Neidin normaalisti olohuoneessa iltapuuron ja leikkien jälkeen. Kello oli noin 10. Sitten kun Neitiä alkoi haukotuttaa ja hieromaan silmiä laskin hänet pinnasänkyyn ja peitto päälle. Pidin hetken kättä rintakehän päällä ja vielä kun Neiti oli rauhallinen, poistuin huoneesta. Huuto alkoi välittömästi, mutta odotin noin minuutin ennen kuin menin takaisin ja taas käsi rintakehän päälle. Ei puhetta, hyssyttelyä, eikä katsekontaktia. Taas kun rauhoittui poistuin huoneesta. Taas alkoi huuto, mutta odotin muutaman minuutin ennen kuin menin takaisin. Huuto oli lähinnä kutsuvaa itkua eikä hätääntynyttä. Taas menin rauhoittamaan Neidin, käsi vain rintakehälle, pientä silittelyä. Jälleen pois huoneesta ja vaikka itku alkoi, odotin jälleen hetken aiempaa pidempään ennen kuin menin rauhoittamaan. Neljännellä kerralla Neiti sitten jo nukahti. Aikaa meni noin 20 minuuttia. Oltiin tyytyväisiä.
Yöllä Neiti heräsi vain kerran syömään 4.30. Syötin istualtaan, jotten itse nukahda ja nostin hänet takaisin sänkyyn kun oli syönyt. Pieni protesti parahdus, kyljen kääntö ja Neiti nukahti. Olin ihmeissäni. Aamulla Neiti heräsi 8 aikaan ja sitten jo noustiin. Neiti nukkui siis n. 23.00-8.00 ja vain yksi herätys koko yönä.
Toisena yönä päästiin nukutus puuhiin jo ilta kymmeneltä ja mentiin samalla kaavalla. Rauhoittelut venähtivät vähän pidemmiksi kun Neiti päätti pitää kädestäni kiinni etten karkaa. Jo toisella rauhoittelulla Neiti nukahti ja heräsi yöllä kaksi kertaa syömään. Puoli 4 ja 6 maissa. Jälleen nukahti samantien uudestaan kun laitoin sänkyyn. Herätys klo 8.
Kolmantena yönä n. klo 22 Neiti nukahti 5 minuutissa eikä tarvinnut pistäytyä kertaakaan ja yö meni jälleen kahdella syötöllä. Aamulla herättiin taas klo 8.
Nyt kun tätä on jatkunut viikon verran uskallan jo suitsuttaa "unikoulun" onnistumista. Yhtenä aamuna Neiti meinasi herätä jo 7 aikaan, mutta otin hänet viereeni rinnalle jatkamaan unia ja herättiin sitten vasta 9 aikaan. Tämä 22-8 rytmi sopii meille hyvin ja itsekin jaksan paremmin kun ei tartte valvoa pitkin yötä. Edelleen toki herään Neidin yöllisiin parahduksiin ja ähinöihin, mutta Neiti itse vaan kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Toivotaan, että tämä vaihe nyt ainakin jonkin aikaa kestäisi. Perhepeti vaihe on kyllä meillä jo ohi. Sen verta liikkuvainen tuo lapsi on, että kukaan ei muuten nuku. Onneksi oma sänky Neidille kelpaa.
Huomattaisin vielä, että meillä tarkoitus ei ollut lopettaa yöimetyksiä vaan lähinnä rauhoittaa öitä ja saada nukahtaminen helpommaksi. Imetyksessä mennään meillä lapsentahtisesti.
Tekniikoita on monia ja huudattamaan me ei haluttu alkaa, vaan mahdollisimman lempeästi saada Neiti viihtymään omassa sängyssä koko yö. Aiemmin meillä siis nukuttiin perhepedissä. Pinnasänkyyn vaan laita takaisin kiinni ja Neiti sänkyyn.
Meidän tekniikka on tassuttelu- ja pistäytymistekniikan yhdistelmä. Soveltaen, ei orjallisesti ohjetta noudattaen. Ohjeita unokouluihin löytyy hyvin nettiä selaamalla ja MLL:n sivuilla on hyvä koonti eritekniikoista. Tässä kuitenkin lyhyesti miten meillä unikoulu toteutettiin.
Ensimmäisenä iltana syötin Neidin normaalisti olohuoneessa iltapuuron ja leikkien jälkeen. Kello oli noin 10. Sitten kun Neitiä alkoi haukotuttaa ja hieromaan silmiä laskin hänet pinnasänkyyn ja peitto päälle. Pidin hetken kättä rintakehän päällä ja vielä kun Neiti oli rauhallinen, poistuin huoneesta. Huuto alkoi välittömästi, mutta odotin noin minuutin ennen kuin menin takaisin ja taas käsi rintakehän päälle. Ei puhetta, hyssyttelyä, eikä katsekontaktia. Taas kun rauhoittui poistuin huoneesta. Taas alkoi huuto, mutta odotin muutaman minuutin ennen kuin menin takaisin. Huuto oli lähinnä kutsuvaa itkua eikä hätääntynyttä. Taas menin rauhoittamaan Neidin, käsi vain rintakehälle, pientä silittelyä. Jälleen pois huoneesta ja vaikka itku alkoi, odotin jälleen hetken aiempaa pidempään ennen kuin menin rauhoittamaan. Neljännellä kerralla Neiti sitten jo nukahti. Aikaa meni noin 20 minuuttia. Oltiin tyytyväisiä.
Yöllä Neiti heräsi vain kerran syömään 4.30. Syötin istualtaan, jotten itse nukahda ja nostin hänet takaisin sänkyyn kun oli syönyt. Pieni protesti parahdus, kyljen kääntö ja Neiti nukahti. Olin ihmeissäni. Aamulla Neiti heräsi 8 aikaan ja sitten jo noustiin. Neiti nukkui siis n. 23.00-8.00 ja vain yksi herätys koko yönä.
Toisena yönä päästiin nukutus puuhiin jo ilta kymmeneltä ja mentiin samalla kaavalla. Rauhoittelut venähtivät vähän pidemmiksi kun Neiti päätti pitää kädestäni kiinni etten karkaa. Jo toisella rauhoittelulla Neiti nukahti ja heräsi yöllä kaksi kertaa syömään. Puoli 4 ja 6 maissa. Jälleen nukahti samantien uudestaan kun laitoin sänkyyn. Herätys klo 8.
Kolmantena yönä n. klo 22 Neiti nukahti 5 minuutissa eikä tarvinnut pistäytyä kertaakaan ja yö meni jälleen kahdella syötöllä. Aamulla herättiin taas klo 8.
Nyt kun tätä on jatkunut viikon verran uskallan jo suitsuttaa "unikoulun" onnistumista. Yhtenä aamuna Neiti meinasi herätä jo 7 aikaan, mutta otin hänet viereeni rinnalle jatkamaan unia ja herättiin sitten vasta 9 aikaan. Tämä 22-8 rytmi sopii meille hyvin ja itsekin jaksan paremmin kun ei tartte valvoa pitkin yötä. Edelleen toki herään Neidin yöllisiin parahduksiin ja ähinöihin, mutta Neiti itse vaan kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Toivotaan, että tämä vaihe nyt ainakin jonkin aikaa kestäisi. Perhepeti vaihe on kyllä meillä jo ohi. Sen verta liikkuvainen tuo lapsi on, että kukaan ei muuten nuku. Onneksi oma sänky Neidille kelpaa.
Huomattaisin vielä, että meillä tarkoitus ei ollut lopettaa yöimetyksiä vaan lähinnä rauhoittaa öitä ja saada nukahtaminen helpommaksi. Imetyksessä mennään meillä lapsentahtisesti.
Hyviä unia!
lauantai 3. joulukuuta 2016
3. Luukku: Mummulapäivä
Tämä päivä meni Taatalassa ja Mummilassa. Kuvia ei valitettavasti tullut otettua. Panostettiin seurusteluun.
On se onni, että meillä "Mummulat" sijaitsevat lähellä toisiaan. Oli niin kätevä hoitaa siirtyminen ja Neidin päiväunet vaunuttelemalla paikasta toiseen. Matkaa on vain pari kilometriä hiljaista pikkutietä pitkin. Mies tosin siirtyi tavaroiden kanssa autolla.
Koska päivästä ei ole yhtään kuvia laitetaan tähän kuva paketista, tai siis sen sisällöstä, jonka saapumista en malta odottaa. Ensi viikolla!
On se onni, että meillä "Mummulat" sijaitsevat lähellä toisiaan. Oli niin kätevä hoitaa siirtyminen ja Neidin päiväunet vaunuttelemalla paikasta toiseen. Matkaa on vain pari kilometriä hiljaista pikkutietä pitkin. Mies tosin siirtyi tavaroiden kanssa autolla.
Koska päivästä ei ole yhtään kuvia laitetaan tähän kuva paketista, tai siis sen sisällöstä, jonka saapumista en malta odottaa. Ensi viikolla!
 |
| Ihana Maileg! |
2. Luukku: Meidän päivä!
6.30 Mies lähti töihin ja Neiti heräsi toisen kerran syömään. Luksusta! Ei meinannut vaan uni enää maittaa, joten siirsin kainaloon ja vielä jatkettiin unia pari tuntia. Herätys klo 9.30!
 |
| Aamupuurolla |
 |
| Eilen ostettua pulkkaa tutkimassa, huomatkaa touhua vahtivat kisut |
Sängyssä pyörimisen ja vaipan vaihdon jälkeen aamupuurot tulille. Samalla sain tiskarin tyhjättyä ja Neiti leikki olkkarin puolella eli siis tyhjäsi tv-tason hyllyjä. 10 maissa päästiin puurolle, jota syötiin taas vaihteeksi oikein hartaudella. Pitäähän välillä jutella, leikkiä ja hassutella. Puuron jälkeen vaatteet päälle ja vaippa taas vaihtoon, samalla laitan pyykkärin päälle. Hampaiden pesu ja äidin aamu toimet.
Puolen päivän aikaan lähdetään pihalle vaunuttelemaan. Tunnin verran ulkoillaan ja kotimatkalla poiketaan Siwassa ostaan kisuilla ruokaa. Kotona Neiti jatkaa unia vielä terassilla ja minä pääsen sisälle laittamaan itselleni lounasta (jämä lihapullia, JES!) sekä siirtämään märät pyykit kuivaajaan. Melkein saan ruuan syötyä kun puoli kahdelta Neiti herää.
 |
| Heräsin! |
Kolmen pintaan kuivaaja on valmis ja käydään yhdessä nostelemassa pyykit tuulettamaan. Neiti alkaa näyttämään väsymisen merkkejä ja puoli 4 käydään pyörähtämässä pihalla, vien samalla roskiksen ja haen postin. Neiti jää taas terassille unille ja menen itse sisälle. Siistin keittiön, pyyhin vähän pölyjä, kerään lelut ja kirjat lattialta, vaihdan vuodevaatteet ja laitan pyykkäri jälleen pyörimään.
 |
| "Minkä leffan katsoisin?" |
 |
| Vähän seisomista harjotuksia |
8 aikaan mennään saunaan. Saunan jälkeen yökkärit päälle ja 9 maissa Neiti saa iltapuuron. Se meneekin reippaasti alas ja päästään hammaspesulle. Vielä hieman touhutaan ja leikitään ennen kuin rauhoitutaan unille. Neiti nukahtaa iltamaidon jälkeen n. Klo 22 omaan sänkyyn ja me aletaan Miehen kanssa katsomaan leffaa. Samalla kirjoittelen tätä postausta loppuun ja lisään päivän aikana otetut kuvat. Puolen yön aikaan mennään mekin nukkumaan. Pyykkivuori saa jäädä huomiseen odottamaan viikkausta.
Hyvää yötä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)