Finger foodia á la Neiti

Kiinteitä meillä on maisteltu ekan kerran Neidin ollessa hieman reilu 4kk ikäinen, siitä löytyy oma postauksensa täältä. Nyt kun tuo maaginen puolen vuoden ikäkin on jo aikaa sitten saavutettu, on Neidin ruoka-aine repurtuaari jo aikas laaja. 4kk iässä aloitettiin vihannessoseilla ja 5kk ikäisenä lisäksi tuli viljat, eli aamu- ja iltapuuro. 6kk ikäisenä ruokavalio laajentui lihoilla ja kananmunalla. Nyt siis syödään käytännössä kaikkea, paitsi maitotuotteita. Aterioita on päivässä 5; aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuro. Lisäksi tietty imetykset ruokailujen jälkeen ns. jälkkäriksi sekä ennen päiväunia.

Pääasiassa meillä syödään ihan kaupan valmiita soseita. Niillä on helppo saada vaihtelua ruokiin ja ovathan ne äidillekkin helppoja tarjoilla. Hetki vain mikrossa ja eikun ääntä kohti. Jonkin verran olen itse tehnyt vihannessoseita mm. bataatista, porkkanasta, kukkakaalista ja perunasta. Lisäksi olen keitellyt jauhelihaa Neidille.

Hauskinta (ja sotkuisinta) Neidistä on kuitenkin syödä ruokansa itse omin pikku kätösin. Vaikka suurin osa ruuasta menee suuhun äidin tai isän lusikoimana, saa Neiti joka päivä myös jotain sormin syötävää. On annettu porkkanaa, tuoreena ja keitettynä, keitettyä perunaa ja parsakaalia, ruisleipäs
iivuja, kurkkua, tomaattia, maissinaksuja, marjoja, vesimelonia, avokadoa, puuroa ja mitä milloinkin. Kaiken parasta Neidin mielestä on jahdata pöydältä yksittäistä puurohiutaletta tai musertaa nyrkkiin avokadoa tai keitettyä parsakaalia. Äiti kyllä siivoaa sotkut :) Välillä ruokaa eksyy myös suuhun asti, mutta leikkimiseksi homma yleensä menee. Eikä se haittaa. Harjoitus tekee mestarin.

Sormiruokailu on tällä hetkellä myös jonkinlainen trendi, jota jokaisen itseään kunnioittavan vanhemman tulee lapselleen tarjota. Ainakin siis jos uskoo suurinta osaa blogeja ja vauva.fi:n keskusteluja. Onhan se lapsesta hauskaa ja siinä oppii sorminäppäryyttä sekä lapsi voi fiilistellä ruokien erilaisia tekstuureja. Varmasti tällä on myös positiivinen vaikutus siihen, että lapsi ei isompana nirsoile niin kovasti ruokien suhteen vaan on ennakkoluulottomampi kokeilemaan uutta. Näin ainakin toivon.

Meillä kuitenkaan ei tällä hetkellä sormiruokailemalla nälkä lähtisi, koska Neiti syö sillä tavalla vain murto-osan kiinteitä siihen verrattuna mitä soseita menee. Ja jotta Neiti saisi edes joten kuten ruuasta masunsa täyteen (imetän toki edelleen) syö hän pääasiassa soseita. Kultainen keskitie ja maalaisjärjen käyttö on siis sallittua tässäkin asiassa. Kukin valitsee omalle perheelleen parhaan tavan tutustuttaa lapsensa ruuan ihmeelliseen maailmaan. Pääasia, että ruoka maistuu ja on hauskaa!

Ruokailun alku vs. loppu!

Meidän viikonloppu!

Miehen yövuoroviikon jälkeen lähdettiin perjantai aamuna ajelamaan kohti Etelä-Suomea ja Neidin kummeja. Kovasti odotettu kummipoikamme syntyi maanantai aamuna ja heti samalla viikollahan häntä piti päästä tervehtimään ♥ Samalla tietysti onniteltiin tuoretta äitiä, joka juhli perjantaina syntymäpäiviään. Ei sitä muistakaan enää kuinka pieniä nuo vastasyntyneet ovat. Oliko Neitikin vielä hetki sitten noin pieni, ei kai?! Rauhallinen pikku mies nukkui ja söi vierailun ajan, kuten vastasyntyneen kuuluukin. Tarkkaan kyllä katseltiin ja kuunneltiin kun aikuiset juttelivat.

Lauantaina oltiin reippaita ja osallistuttiin taloyhtiön talkoisiin. Sain haravoitua ainakin 5 neliön alueen, kunnes Neiti heräsi päikyiltä ja sitten oltiinkin vain työnjohtajina. Mies onnistui jälleen karkaamaan sopivasti Frisbee Golf -kisoihin Epilään. Sijoittuipa sentään toiseksi parinsa kanssa, ettei ihan turha reissu ollut. Ilta meni leffaa katsoessa ja neidin kanssa touhutessa. Onneksi meidän ikkunan takana ei näkynyt pellenaamareihin sonnustautuneita muksuja Halloween piloja tekemässä. Sellaisia oli kyllä Ylöjärvellä illan aikana nähty. Olipa kuulemma viikolla joku pelle juossut moottorisahan kanssa koululaisten perässäkin keskellä päivää. Toivottavasti ei muksuille tullut tästä traumoja, pelästyivät kyllä varmasti!

Sunnuntaina Mies meni Frisbee Golf-seuran talkoisiin, jonka jälkeen mentiin koko porukalla ystäväperheen nuorimmaisen 3v. synttäreille. Kyllä olikin oikein prinsessa synttärit. Talo täynnä prinsessoja, prinssejä, kuninkaita ja kuningattaria. Nuori neiti oli saanut hienoja lahjoja ja meiltä saatu Muumi värityskirjakin oli mieluinen. Lisäksi vietiin tietysti värikynät, että pääsee heti hommiin.

Meidän Neidistä oli hauska seurata isompien lasten touhuja ja kovasti olisi pitänyt päästä toisten perään, mutta kun vielä ei ryömimistä ja konttaamista ole hoksattu. Meillä vaan peruutellaan ja kieritään paikasta toiseen. Vähän aika sitten ilmassa oli ehkä pientä vierastamisen tynkää, mutta nyt kelpasi syli kun syli. Toivotaan ettei kovasti alakaan vierastamaan.

Sunnuntai ruuaksi meillä syötiin niinkin hienosti kuin Knorrin Enchilada -dinner kit. Helppoa ja oli kyllä hyvääkin. Loppuilta meneekin saunoessa ja leikkiessä. Saankin näemmä lähteä pelastamaan Neitiä tv-tason alta :)

Hyvää alkavaa viikkoa!

#Siivoustorstai

Mitä tehdä kun ulkona on masentavan harmaa syyspäivä ja sataa tihuuttaa. Ei viitsi lähteä lenkille kastumaan eikä mikään oikein innosta. Minäpä reippaana tyttönä aloin siivoamaan ja sen jälkeen kyllä oli energiaa.

Imurointi hommat on hyvä ajoittaa Neidin päikkäriaikaan, koska meillä hieman imurin hurinaa pelätään enkä jaksa kantaa tyttöä samalla kun koitan jahdata villakoiria. Sylin turvasta imuria kyllä voidaan ihmetellä, tai kun se on sammutettu. Eilinen syysaurinko kaikessa ihanuudessaan ja raadollisuudessaan paljasti kivasti kaikki valloilleen päässeet pölypallot ja kissankarvat.

Lisäksi totesin, että ikkunoistakin olisi kiva vaihteeksi nähdä läpi ja kohta on liian kylmä ikkunanpesu hommille. Kärscherin ikkunanpesin on kyllä pelastus! Ei tule raitoja kuivatessa ja homma sujuu nopsaa. On meinaan silittämisen lisäksi yksi mun inhokki kotitöitä.

Nyt kun Neiti alkaa pikkuhiljaa etenemään lattialla (peruuttaen tosin) täytyy imuroinnin lisäksi myös lattioidenpesua harrastaa hieman aiempaa useammin. Päivittäin tulee ainakin keittiö ja eteinen hurautettua rikkaimurilla ja keittiö ja etenkin syöttötuolin alunen pyyhkäistyä.

Samalla kun touhusin niin pyykkäri ja tiskari tietty hurisi taustalla. Onneksi Neiti nukkuu tätä nykyä jopa 2 tunnin päikkäreitä, niin siinä ehtii hyvin touhuamaan. Ihme, että Mieskin sai nukuttua kaiken sen huushollaamisen keskellä. Ilmeisesti yövuoron jälkeen unetti. Imuroinnin tosin hoidin vasta kun Mies heräsi.

Nyt Neiti on taasen päiväunilla ja tämä äiti saa nauttia hetken omasta rauhasta uuden joululehden ja kuuman glögin parissa. Enää alle kaksi kuukautta jouluun!

PS. Molle-Herra tänään jo 9 vuotta <3

Miten sinä vietät sadepäivän?

Elä hetkessä

*Huokaus* 2,5kk viimeisimmästä päivityksestä. Ehkä se tästä taas lähtee. Ideoita ja ajatuksia kirjoittamisesta on paljon, kuviakin olen ottanut, mutten saanut koneelle asti. Vauva-arki on vienyt tämän mamman totaalisesti mukanaan. Mutta en ole ottanut paineita blogista. Itseäni varten olen tämän tehnyt ja niin on jatkossakin. Juuri nyt parasta on arki pienen kanssa, joka kasvaa niin kovaa vauhtia ettei meinaa perässä pysyä. Nautin kiireettömistä päivistä perheen parissa niin kauan kuin niitä vielä on. Kulunut syksy on kyllä mennyt aivan liian nopeasti. Neiti on jo 7,5kk ja kohta tämä kotiäitinä heiluminen loppuu.

Soittelin meinaan tuossa pari päivää sitten esimiehelle, että pitäisi sitä kait takaisin olla tulossa. Tammikuussa se aherrus sitten taas alkaa. Tehdään Miehen kanssa läpsystä vaihto ja Neiti saa jäädä isin kanssa kotoilemaan, kun äiti palaa töihin. On ihanaa, että meillä on mahdollisuus lykätä Neidin hoitoon menoa vielä muutamalla kuukaudella ja, että Mieskin pääsee nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta Neidin kanssa. Itselle se tulee kyllä olemaan kova paikka, kun en Neitiä 24/7 näekään.

Toisaalta odotan kyllä innolla myös takaisin töihin menoa. Uusi myymälä ja uudet kuviot. Uusia työkavereita, onneksi myös joitain vanhojakin ♥ Tuleva vuosi tuo tullessaan paljon muutoksia työrintamalla. Nämä asiat kuitenkin tarkentuvat vasta lähempänä töiden alkua.

Sitä odotellessa otan kaiken irti juuri tästä hetkestä!