Finger foodia á la Neiti

Kiinteitä meillä on maisteltu ekan kerran Neidin ollessa hieman reilu 4kk ikäinen, siitä löytyy oma postauksensa täältä. Nyt kun tuo maaginen puolen vuoden ikäkin on jo aikaa sitten saavutettu, on Neidin ruoka-aine repurtuaari jo aikas laaja. 4kk iässä aloitettiin vihannessoseilla ja 5kk ikäisenä lisäksi tuli viljat, eli aamu- ja iltapuuro. 6kk ikäisenä ruokavalio laajentui lihoilla ja kananmunalla. Nyt siis syödään käytännössä kaikkea, paitsi maitotuotteita. Aterioita on päivässä 5; aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuro. Lisäksi tietty imetykset ruokailujen jälkeen ns. jälkkäriksi sekä ennen päiväunia.

Pääasiassa meillä syödään ihan kaupan valmiita soseita. Niillä on helppo saada vaihtelua ruokiin ja ovathan ne äidillekkin helppoja tarjoilla. Hetki vain mikrossa ja eikun ääntä kohti. Jonkin verran olen itse tehnyt vihannessoseita mm. bataatista, porkkanasta, kukkakaalista ja perunasta. Lisäksi olen keitellyt jauhelihaa Neidille.

Hauskinta (ja sotkuisinta) Neidistä on kuitenkin syödä ruokansa itse omin pikku kätösin. Vaikka suurin osa ruuasta menee suuhun äidin tai isän lusikoimana, saa Neiti joka päivä myös jotain sormin syötävää. On annettu porkkanaa, tuoreena ja keitettynä, keitettyä perunaa ja parsakaalia, ruisleipäs
iivuja, kurkkua, tomaattia, maissinaksuja, marjoja, vesimelonia, avokadoa, puuroa ja mitä milloinkin. Kaiken parasta Neidin mielestä on jahdata pöydältä yksittäistä puurohiutaletta tai musertaa nyrkkiin avokadoa tai keitettyä parsakaalia. Äiti kyllä siivoaa sotkut :) Välillä ruokaa eksyy myös suuhun asti, mutta leikkimiseksi homma yleensä menee. Eikä se haittaa. Harjoitus tekee mestarin.

Sormiruokailu on tällä hetkellä myös jonkinlainen trendi, jota jokaisen itseään kunnioittavan vanhemman tulee lapselleen tarjota. Ainakin siis jos uskoo suurinta osaa blogeja ja vauva.fi:n keskusteluja. Onhan se lapsesta hauskaa ja siinä oppii sorminäppäryyttä sekä lapsi voi fiilistellä ruokien erilaisia tekstuureja. Varmasti tällä on myös positiivinen vaikutus siihen, että lapsi ei isompana nirsoile niin kovasti ruokien suhteen vaan on ennakkoluulottomampi kokeilemaan uutta. Näin ainakin toivon.

Meillä kuitenkaan ei tällä hetkellä sormiruokailemalla nälkä lähtisi, koska Neiti syö sillä tavalla vain murto-osan kiinteitä siihen verrattuna mitä soseita menee. Ja jotta Neiti saisi edes joten kuten ruuasta masunsa täyteen (imetän toki edelleen) syö hän pääasiassa soseita. Kultainen keskitie ja maalaisjärjen käyttö on siis sallittua tässäkin asiassa. Kukin valitsee omalle perheelleen parhaan tavan tutustuttaa lapsensa ruuan ihmeelliseen maailmaan. Pääasia, että ruoka maistuu ja on hauskaa!

Ruokailun alku vs. loppu!