"Pakko" kotoilua oikein urakalla

Huoh, pitkä hiljaisuus... Täällä blogissa siis. Kaiken näköistä on kyllä ehtinyt sattua ja tapahtua kuluneen kuukauden aikana! Marraskuussa juhlittiin Miehen kanssa 10-vuotista yhteistä taivalta ja muisteltiin kuinka 5 vuotta sitten Mies vihdoin sai aikaiseksi kosia ja pujotettiin sormukset sormeen. Itsenäisyyspäivän viikonloppu oltiin Miehen sisarusten, näiden puolisoiden ja pienen siskon tytön kanssa risteilemässä Turku-Tukholma väliä. Hyvää ruokaa ja parempaa seuraa. Mitä vielä voi viikonlopulta toivoa! Lisäksi on nähty ystäviä ja sukulaisiakin, kun oltiin viime sunnuntaina kummisedän 50-vuotis juhlissa.

Masu kasvaa vauhdilla ja toukka tuntuu olevan kova potkuttelemaan ♥ Varjopuolena onkin sitten ihanan kamalat vaivat joita raskaus on tuonut tullessaan. Pahimpana liitoskivut joista olen saanut kärsiä jo lokakuun lopusta asti. Kuukauden jaksoin sinnitellä töissä, sitten iski flunssa, joka vei loputkin voimat. Viikon olin siitä saikulla ja sitten sain lomailla viikon verran, kun olin talvilomalla.

Kunnolla levänneenä ja jo flunssastakin selvinneenä menin innolla takaisin töihin. Ihan vain todetakseni, että mikään ei ollut muuttunut. Flunssa iski heti uudestaan päälle vieden äänen ja yskä oli pahempi kuin aiemmin, eivätkä ne liitoskivutkaan mihkään olleet lähteneet. Ei voinut kävellä, ei nostaa mitään ja istuminenkin oli epämukavaa, teki jopa kipeää, Eli ei muuta kun takaisin kotiin lepäilemään. Nyt olenkin sitten suosiosta koko loppuodotuksen sairaslomalla. Onneksi on joulu ja sen tuomat touhut ja vuoden vaihteen jälkeen on suunnitelmana nähdä ystäviä oikein urakalla. Ihan vaan etten ihan mökkihöperöidy itsekseni kotosalla, kun Mieskin on päivät pitkät töissä. Vielä kaksi kuukautta pitäisi jaksaa, olen kyllä kovasti kehitellyt itselleni kaikenlaista tekemistä. Vähän remppaillakin vielä pitäisi ennen kuin Toukka syntyy. Joten tässähän voi jopa loppua aika kesken :)

RV 29+4