Pyhäinpäivänä

Käy enkeli

vieressäs

taivaan rantaan,

on kulkusi

kevyttä, jalkasi 

kantaa.

Et suruja tunne

taivaan tiellä, on

monet rakkaat

vastassa siellä.

Sinä elät

myöskin

keskellämme,

koska säilyt aina

sydämissämme.

Kävimme tänään aamupäivällä Miehen kanssa äitini haudalla viemässä kynttilän loistamaan valoa pimenevään iltaan. Matkalla pois hautuumaalta sain ystävältäni viestin, jossa hän kertoi sytyttävänsä tänään kynttilän omien läheistensä muistoksi, mutta myös minun äitini muistoksi. Tämä vain kunnioittaakseen minun menetystäni ja kiitokseksi olemassaolostani ♥ Niin kaunis ajatus, joka tuli juuri oikealla hetkellä. Hyvät ystävät ovat rikkaus ja auttavat elämässä eteenpäin vaikeidenkin aikojen ohi. Heistä kaikista olen kiitollinen!

Kotimatkalla käytiin heittelemässä frisbeegolffia läheisellä radalla. Tai Mies heitteli, minä tallustelin hissukseen mukana, minkä liitoskivuiltani pystyin. Tulipahan raikasta ilmaa! Ilta jatkuukin sitten ystävien kkanssa, kun vietämme työporukalla pikkujouluja keilauksen ja yhdessäolon merkeissä. Muilla varmasti ilta jatkuu vielä pikkutunneille asti yökerhossa tms, kun tämä mamma lähtee kotiin nukkumaan. Huomenna kuitenkin on jaksettava pitkä päivä töissä.

Kuistilla minua vastassa on Miehen ja minun viikolla kaivertama kurpitsalyhty. Onnistui aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Mies teki pikkutarkimman työn, minä likaisimman, eli tyhjäyksen ja piirtelyn.

Oma Minion-tyyppimme pyörii vielä masussa ♥

The Vaippakakku

Tämä postaus piti tehdä jo aikoja sitten, mutta jotenkin se jäi. Nyt aihe on taas ajankohtainen ja tällä kertaa pääsen itse keväällä olemaan vauvakutsujen päätähti. Pääsin siis järjestämään viime keväänä miehen siskolle vauvajuhlat. Tunnelmia juhlista löytyy täältä. Ennen juhlia vietin tunnin jos toisenkin netissä inspiraatiokuvia hakien. Pinterest on kyllä oikea aarreaitta juhlia suunnittelevalle. Ajattelin laitella tänne vähän infoa (ja itselleni muistin tueksi), että mitä ja miten sitä tulikaan tehtyä.

Vaippakakku oli tietenkin ihan MUST vauvajuhlissa. Minun ensimmäiseni. Toivottavasti näitä saa pian tehdä lisää :P

Vaippoina käytin pampersin kokoa 2. Vaipat olivat lähes valkoisia, pienillä vaalean keltaisilla yksityiskohdilla. Nitä sitten pyörittelin rullalle ja kumilenkeillä kiinni. Kakun keskelle tein rungoksi rullan lehdestä ja huppupyyhkeestä sekä harsoista. Tämän ympärille sitten vaippoja pystyyn ns. saumapuoli sisäänpäin, että reunuksesta tuli siisti.

Vaipoista riitti hyvin kolmeen kerrokseen. Kolme jäi yli ja niitä käytin sitten eräässä leikissä juhlissa. Kunkin kerroksen ympärille pingotin vielä pari kumilenkkiä pitämään vaippoja yhdessä. Lopuksi siistin kumilenkit piiloon teippaamalla ne vaaleanpunaisella washi-teipillä. Kätköistä kun ei löytynytkään sopivaa silkkinauhaa koristeeksi.

Aluseksi laitoin pahvisen kakkualusen, jotta kakkua saisi helposti liikuteltua. Tein kakun kylkeen vielä koristeeksi mini pom pomin ja asettelin lahjaksi tulevat kylpyankan, ruokalapun ja pupun paikoilleen. Lopuksi koko komeus sellofaanilla pakettiin. Nuo Pentikin puput ovat kyllä ihania. Ah, niin pehmoisia ja todella suloisia. Sellainen luonnonvalkoinen olisi meidänkin tulevalle bebelle aivan ihana!

Olin kyllä tyytyväinen ja mikä tärkeintä niin oli lahjan saajakin ♥
Suloinen pikkutyttöhän sieltä sitten myöhemmin keväällä syntyikin!

Äitiysjooga

Ajattelin vähän kertoa kokemuksia äitiysjoogasta, jossa olen käynyt nyt muutamana viikkona. Aloittessa olin viikolla 16+ ja nythän siis ollaaan jo hieman yli puolivälissä raskautta. Ilmoittauduin jo seuraavallekin kurssille. Se alkaa heti tämän jälkeen ja kestää joulukuun alkuun. Toivottavasti toteutuu! Erilaisia äitiysjoogakursseja löytyy joogakouluista, joita on ainakin isoimmisa kaupungeissa. Itse käyn työväenopiston kurssilla. En kaivannut joogalle perinteistä hengellisyyttä tai filosofiaa ja tämä kurssi onkin sopivan maanläheinen ja siellä saa keskittyä täysin itseensä ja vauvaan. Halusin osallistua joogatunneille ihan vain hyvän olon ja liikunnan vuoksi.

Tunneilla tehdään erilaisia hengitysharjoituksia ja kevyitä venytyksiä. Lopussa on aina ihana loppurentoutus, josta en vielä kertaakaan ole selvinnyt torkahtamatta. Jooga auttaa rentoutumaan keskellä hektistä työviikkoa ja vähentää raskauden mahdollisesti aiheuttamaa kipua ja särkyä.

Itselläni on sukurasitteena huono selkä, joka on oireillut aina silloin tällöin jo kymmenisen vuotta. Jo viikolla 14 alkaneet liitoskivut lantion alueella ovat jonkin verran vaikeuttaneet liikkumista ja töissä olemista. Jooga on jonkin verran auttanut näihin kipuihin ja varsinkin lantion pohjan lihasten rentoutusharjoitukset ovat olleet avuksi.

Tunneilla oppii keskittymään omaan kehoonsa ja kuuntelemaan sitä. Jooga rauhoittaa ja rentouttaa. Joogatuntien alkaessa, en tuntenut vauvan liikkeitä vielä lainkaan. Nyt ne ovat jo selkeitä ja välillä hyvin voimakkaitakin. Joogatessa liikkeet on hieman helpompi erottaa, kun muita ärsykkeitä ei ole ja keho rentoutuu. Lisäksi jooga valmistaa äitiä synnytykseen ja siitä toipumiseen. Ainakin voisin kuvitella, että olisi helpompi koettaa rentoutua sekä hengitellä synnytyksessä, kun sitä on harjoitellut jo valmiiksi. Toivonkin, että tulevalle keväälle järjestyy myös kurssi, joka on suunnattu synnytyksestä toipuville. Sinne olisi mukava osallistua vauvan kanssa.

Joogatunti on viikon kohokohtani ja odotan tilaisuutta päästä rentoutumaan ja keskittymään vain itseeni. Varsinkin viimeisellä kolmanneksella joogasta on varmasti enemmän myös konkreettista hyötyä. Tämä keskiraskaus on kyllä mukavan seesteistä aikaa, kun olen energisempi ja jaksaa touhuilla paremmin. Ehkä on myös hieman pesänrakennusviettiä ilmassa.

Rentouttavaa viikonloppua!

Tyttö vai poika?

Tiistaina se kauan odotettu rakenneultra vihdoin oli! Monet ystävät ja läheiset jo kyselivätkin siitä. Kaikkia tietysti (minä mukaanlukien) kiinnosti, että kumpaako meillä odotellaan. Miehelle tuo tieto ei ollut niin tärkeä, hänellä oli oma vahva aavistus, jolle ei kaivannut vahvistusta.

Itselläni oli todella vahva poikatunne ja ehkä jopa hieman salaisesti toivoinkin poikaa. Olen aina kuvitellut ensimmäisen lapsemme pieneksi pojaksi joka on isänsä miniversio. Tuosta mielikuvasta olisi todella vaikea päästää irti. Kuvittelin miten lapsi olisi isoveli mahdollisesti tuleville sisaruksilleen, miten pitäisi heistä huolta. Tietysti itseäni kovasti jännitti eniten se, että mitä rakenteistä löydetään. Olisiko kaikki kunnossa. Onko kehitys ollut tasaista. Joudummeko kenties äärettömän vaikean valinnan eteen.

Siellä meidän pikku"neiti" heiluttelee

Onneksi kaikki on kuitenkin hyvin! Vauva on kunnossa ja kasvu ja rakenteet vastaavat hienosti ensimmäisen ultran mukaan määritettyjä viikkoja. Painoarvioksi saatii 451g ja viikkojahan meillä oli tuolloin tiistaina 21+4. Tänään alkoi 23. viikko eli 22+0. Kovasti siellä taas pyörittiin ja hyörittiin ja pistettiin kätilötäti oikein töihin. Kasvoista ei meinannut millään saada kunnon kuvaa, kun koko ajan oli pikkuisen kädet ja napanuora edessä pyörimässä.

Pakkohan minun oli sitä sukupuolta kysyä, kun kerta siihen mahdollisuus tuli, eikä mieskään sitä vastaan ollut. Tyttöveikkaus saatiin! Vaikka mitenkään varmaksi kätilö ei sitä sanonut. Joten emme siis hullaannu vaaleanpunaiseen ja tätä tulen toivomaan läheisiltäkin. En todellakaan haluaisi pukea vastasyntynyttä lastamme yltäpäältä pinkkiin hörhelöön, jos se onkin poika. Muutenkaan en haluaisi kuorruttaa lastani mihinkään tiettyy väriin.

En varsinaisesti ole pettynyt, mutta hieman pohdittavaa tässä oli. Olinhan niin "varma", että odotamme poikaa, ja nyt täytyy kääntää ajatukset toisin päin. Tämän takia emme heti tiistaina julkistaneetkaan uutista. Pari koulutuspäivää Jyväskylässä tulivat todella hyvään aikaa, kun sain pienen irtioton ja saatiin miehen kanssa mahdollisuus kumpikin itseksemme pohtia tätä. Mutta onhan se ihanaa, jos saamme pienen prinsessan ja pääsen sittenkin ostamaan ihania pieniä mekkoja tyttärellemme. Helmikuussa se selviää, siihen asti mennään unisex-linjalla :) Oli vauva sitten lopulta tyttö tai poika, häntä tullaan rakastamaan aivan valtavasti!

Täällä aloitellaan siis viikonloppua onnesta sekaisin olevin tuntein ♥

Kotikierros Vol. 2

Nyt esittelyssä pienoinen, mutta nykyään jo toimiva kylpyläosastomme, joka sisältää useita toimintoja. Mm. sauna, pesutila, kodinhoito, kissojen vessa… tai vaatimattomammin pesuhuone.

Tämä tila on remontoitu täysin syksyllä 2012. Jo ostaessamme asunnon oli tiedossa, että joudumme remontoimaan kylppärin kosteusongelman vuoksi. Tästä aiheutuvat kulut onneksi menivät taloyhtiön piikkiin. Itse kustansimme laatoituksen, kaapistot ja saunan paneloinnin sekä lauteet. Vaikkei saunan puolella kosteutta ollutkaan, niin meidän mielestämme oli loogista uusia samalla vaivalla jo kulahtaneet lauteet ja parantaa valaistusta. Lattia kun jouduttiin vaihtamaan joka tapauksessa sähkölämmityksen asentamisen myötä.

Valitettavasti ennen kuvia ei ole, koska olen kadottanut myyntikuvat koneelta. Tilat olivat 90-luvulla edellisen kerran remontoidut. Vaalaenpunaista/beigeä seinälaattaa, beigeä lattialaattaa ja vaaleaa puuta (ajan saatossa tummunutta) olevat lauteet. Lattialaatat lohkeilleet ja seinälaatat käytännössä irti, että eipä tuo remppa yhtään haitannut vaikkei kosteuttakaan olisi ollut :P

Remontin myötä tila tuotiin 2010-luvulle ja nyt se näyttää paljon freesimmältä ja jopa isommalta. Putkitöitä tehtiin vain sen verta, että pesukoneen liitin tuotiin hieman keskemmälle huonetta, Aiemmin se siis sijaitsi todella epäkäytännöllisesti kuivaajan takana, jolloin torni oli 10cm irti seinästä. 80-luvulla ei kaiketi tiedetty pesutorneista. Sähkömiehelle olikin sitten enemmän tarvetta kun tilaan asennettiin lattialämmitys. Mieheni mielestä aivan turha sähkösyöppö, mutta minusta ah, niin ihana.

Varsinkin kun talvella käy pelkässä suihkussa, ilman saunaa, on lämmin laatta ihanaa luksusta jalan alla. Ehkäiseehän se myös tulevilta kosteusongelmilta. Lisäksi kuivaajaa varten jouduttiin lisäämään yksi pistoke ja saunan ledeille oma katkaisin.

Viime keväänä saimme lopulta hankittua myös kaapistot ja tason hoitamaan kodinhoitotilan virkaa. Kaapit ovat mittatilaustyönä teetetty Pirkanmaan kalustetukulla. Nyt on kissanhiekoilla ja pesuaineilla sekä pyyhkeillä ja liinavaatteilla oma paikkansa. Rakastan sitä, että kaikelle on oma paikkansa ja tavarat ovat järjestyksessä sekä helposti käytettävissä. Harmi, ettei tuo mies, joka meillä asuu, omaa aina samaa järjestelmällisyyttä...

Materiaalivalinnat on tehty tarkalla budjetilla ja hintoja vertailemalla. Mielestäni pääsimmekin oikein hyvää lopputulokseen. Laatat ja saunan kattoledit ovat Bauhaus:sta ja valmislauteet Netraudasta. Sadesuihku, suihkuseinä sekä saunan ovi ovat K-Raudasta. Saunan lauteet ja seinäpaneelit sekä katto on käsitelty Tikkurilan Supi Saunavahalla. Saranallinen suihkuseinä on muuten todella kätevä tilanjakaja. Se suojaa pesutornia ja kaapistoa hyvin roiskeilta ja mahdollistaa pyykinkuivaustelineen käytön.

Suihkunurkassa olevat lasiset kulmahyllyt on Anoppi meille leikannut mittojen mukaan paksusta ikkunalasista. Tuollaisia kun ei mistään kaupasta, eikä netistä, tuntunut löytyvän. Ainakaan järkevään hintaan. Melkein vuoden verran ehtivät shampooputelit yms. hengailla lattialla, ennen kuin luovutimme ja tajusimme pyytää Anoppia askartelemaan. Onneksi lähipiirissä on näitä kädentaitajia ♥

Nyt on aika mennä nauttiman löylyistä.

Hyviä saunahetkiä teillekin!

Syyspatikka

Parisen viikkoa sitten oltiin Miehen ja ystäväpariskunnan sekä heidän koiransa kanssa pienellä patikkaretkellä Kullaalla, Joutsijärvellä. Kilometrejä kertyi kaikkiaan 28 parin päivän aikana. Lauantaina urakoitiin 15 km, jotta päästiin yöpaikkaan asti.

Reitti alkoi Tammen leirikeskukselta ja se oli hyvin merkitty puihin punaisilla merkeillä ja polku oli selkeä. Tosin maasto oli paikoin vaikeakulkuista ja jalkoihin sai katsoa koko ajan. Polku oli täynnä kiviä ja juuria ja pitkospuut huonossa kunnossa ja todella liukkaita. Pari vesiestettäkin matkan varrella oli.

Ensimmäinen ylitettiin lautalla, jota piti vetää ketjuja pitkin puolelta toiselle. Tässä meinasi tulla pikku ongelma, kun lautta oli jumittunut puoleen väliin matkaa. Onneksi olimme hyvin varustautuneet ja L keplotteli itsensä lautalle ja yhteistuumin Miehen kanssa he saivat lautan taas kulkemaan esteettä.

Toinen vesieste ylitettiin samala tavalla, mutta veneellä, ja ilman ongelmia. Ilta-aurinko paistoi kauniisti ja ajattelimme, että äkkiäkös viimeinen 4,5 km kävellään, mutta toisin kävi ja pimeä pääsi yllätämään. Viimeinen tunti talsittiinkin sitten tasku- ja otsalamppujen valaistessa polkua. Harmiksemme yöpymiseen suunnittelemamme Sisälmystenlahden autiotupa oli jo varattu, joten jouduimme jatkamaan vielä 800 metrin matkan Kakkurin laavulle. Onneksi se oli tyhjä, ja päästiin sytyttämään nuotiota ja tekemään illallista. Alkumatkasta ja erityisesti loppumatkasta minua vaivasi alaselkäkipiu, joka oli todennäköisesti liitoskipua, mutta muutoin kasvava maha ei haitannut matkan tekoa. Rinkan lantiovyönkin sain hyvin säädettyä kulkemaan mahan alapuolelta, ja vaikka sillä oli painoa reilu 13 kg, niin yllättävän hyvin jaksoin. Viimeinen pari kilsaa oli kyllä tuskaa.

Hyvin nukutun yön ja aamupuuron jälkeen jatkettiin matkaa. Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja polun varrelta sai napsia suuhunsa mustikoita ja puolukoita. Matkalla pidettiin useita pieniä juomataukoja, jotta meno ei kävisi liian raskaaksi ja pidempi lounastauko pidettiin Kulhan laavulla. Koetettiin myös saada kalaa, mutta ehkä kovasta tuulesta johtuen ei oikein syönyt, joten pussiruualla oli pärjättävä.

Löydettiin onki matkan varrelta

Sunnuntaille kilometrejä kertyi reilu 13 ja illalla kotona jalat kyllä tuntuivatkin siltä. Mukava reissu ja todennäköisesti ainakin itselleni vuoden viimeinen pidempi patikkamatka. Ensi kesänä voidaan sitten tehdä koko perheen voimin pienempia päiväreissuja Bebe rintarepussa.

Ihanaa syksyn jatkoa!

Korjattu ( ainakin melkein)

Ihanaa! Läppäri pelittää taas vihdosta viimein. Johto vaan täytyy uusia, mutta se toimii! Kiitos siitä miehelleni ja ystävällemme S:lle, joka viitsi hieman tohtoroida konettani. Näin ollen pari päivitystä tulee nyt hieman viiveellä, mutta haitanneeko tuo :)

Samalla istumalla miehet saivat myös pöytäkoneen pelittämään (ollutkin rikki vain huhtikuusta lähtien, kertoneeko jotain tämän talouden viitseliäisyydestä, Nääh!) Nyt voidaan taas miehen kanssa erakoitua omiin nurkkiimme olohuoneessa, johan tässä on tullut yhdessä vieri vieressä iltoja vietettyäkin. Ettei vaan ala parisuhde kärsiä liiasta läheisyydestä. Onneksi telkkari sentään toimi niin ei tarvinnut keskustella koko ajan *vink*

Mutta olipa kyllä ihana viettää iltapäivää rakkaan ystävän K:n seurassa. Miehet lähtivät pelaamaan frisbeegolffia, joten me naiset saatiin jutella tyttöjen juttuja ihan rauhassa. Ystäväni lupautui järjestämään kanssani minulle baby showerit alkuvuodesta. Tällainen kontrollifriikki, kun ei osaa täysin jättäytyä pois näistäkään kemuista. Mutta kun juhlien järjestäminen on niin hauskaa. Syksyn pimeitä iltoja on hyvä viettää Pinterestin maailmassa.

Totesin myös, että täytyisi kutsua useammin vieraita kylään, että tulisi kokeiltua uusia reseptejä. Tällä kertaa kokeiluun pääsi Kinuskissan helpot suosikit -kirjan ohje: Valkosuklaakakku. Hyvin upposi! Vähän vaihtelua perinteisen juustokakun tilalle. Paahdettu valkosuklaa toimi hyvin ja vadelmahillokkeen kirpeys vähän taittoi kakun makeutta. Saatiin tuliaisina kimppu ihania Astereita. Juuri täydellisen värisinä!

Ihanaa alkavaa viikkoa!