Syyspatikka

Parisen viikkoa sitten oltiin Miehen ja ystäväpariskunnan sekä heidän koiransa kanssa pienellä patikkaretkellä Kullaalla, Joutsijärvellä. Kilometrejä kertyi kaikkiaan 28 parin päivän aikana. Lauantaina urakoitiin 15 km, jotta päästiin yöpaikkaan asti.

Reitti alkoi Tammen leirikeskukselta ja se oli hyvin merkitty puihin punaisilla merkeillä ja polku oli selkeä. Tosin maasto oli paikoin vaikeakulkuista ja jalkoihin sai katsoa koko ajan. Polku oli täynnä kiviä ja juuria ja pitkospuut huonossa kunnossa ja todella liukkaita. Pari vesiestettäkin matkan varrella oli.

Ensimmäinen ylitettiin lautalla, jota piti vetää ketjuja pitkin puolelta toiselle. Tässä meinasi tulla pikku ongelma, kun lautta oli jumittunut puoleen väliin matkaa. Onneksi olimme hyvin varustautuneet ja L keplotteli itsensä lautalle ja yhteistuumin Miehen kanssa he saivat lautan taas kulkemaan esteettä.

Toinen vesieste ylitettiin samala tavalla, mutta veneellä, ja ilman ongelmia. Ilta-aurinko paistoi kauniisti ja ajattelimme, että äkkiäkös viimeinen 4,5 km kävellään, mutta toisin kävi ja pimeä pääsi yllätämään. Viimeinen tunti talsittiinkin sitten tasku- ja otsalamppujen valaistessa polkua. Harmiksemme yöpymiseen suunnittelemamme Sisälmystenlahden autiotupa oli jo varattu, joten jouduimme jatkamaan vielä 800 metrin matkan Kakkurin laavulle. Onneksi se oli tyhjä, ja päästiin sytyttämään nuotiota ja tekemään illallista. Alkumatkasta ja erityisesti loppumatkasta minua vaivasi alaselkäkipiu, joka oli todennäköisesti liitoskipua, mutta muutoin kasvava maha ei haitannut matkan tekoa. Rinkan lantiovyönkin sain hyvin säädettyä kulkemaan mahan alapuolelta, ja vaikka sillä oli painoa reilu 13 kg, niin yllättävän hyvin jaksoin. Viimeinen pari kilsaa oli kyllä tuskaa.

Hyvin nukutun yön ja aamupuuron jälkeen jatkettiin matkaa. Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja polun varrelta sai napsia suuhunsa mustikoita ja puolukoita. Matkalla pidettiin useita pieniä juomataukoja, jotta meno ei kävisi liian raskaaksi ja pidempi lounastauko pidettiin Kulhan laavulla. Koetettiin myös saada kalaa, mutta ehkä kovasta tuulesta johtuen ei oikein syönyt, joten pussiruualla oli pärjättävä.

Löydettiin onki matkan varrelta

Sunnuntaille kilometrejä kertyi reilu 13 ja illalla kotona jalat kyllä tuntuivatkin siltä. Mukava reissu ja todennäköisesti ainakin itselleni vuoden viimeinen pidempi patikkamatka. Ensi kesänä voidaan sitten tehdä koko perheen voimin pienempia päiväreissuja Bebe rintarepussa.

Ihanaa syksyn jatkoa!