Tiistaina aloitimme Neidin kanssa isänpäiväkorttien tehtailun. Aikomuksena oli ikuistaa Neidin jalan ja käden jäljet kortteihin sekä samalla muistoksi vauvakirjaan. Jalan jäljet onnistuivatkin ihan kovasti, käden jäljet ei ihan niin kivasti. Millä tuon ikäisen saa pysymään sekuntia kauemmin paikoillaan, kun joka paikkaan pitää olla ropuamassa.
Kylppäri oli ihan hyvä paikka tälle askartelulle, koska äitikin vähän sotki. Kun taiteilut oli tehty pääsi Neiti päiväkylpyyn. Se olikin hassua kun oikein pesusienellä hierottiin jalat ja kädet puhtaaksi maalista. Ihan kaikki ei lähtenyt joten onneksi Neidin neuvola käynti oli jo edellisenä päivänä. Olis mahtanu tädit vähän ihmetellä. Mieskään ei mitään huomannut, vaikka kynsinauhat ja varpaat vielä illallakin olivat vähän mustat.
Keskiviikkona sitten askarreltiin kortit loppuun ja pistettiin jemmaan, ettei Mies niitä vielä näe. Melkein ehdin saada valmiiksi kortit ennenkuin Neiti heräsi. Mutta pitihän pienenkin päästä osallistumaan.
Täytyyhän päivänsankaria vähän hemmotella, joten tänään on luvassa Miehen lemppari ruokaa ja jälkkäriksi mitäs muutakaan kuin vadelma-valkosuklaajuustokakkua.
Paljon onnea rakas!
Pitääkö äippä tytyä leimasinkoneena =D ?
VastaaPoista